1.10.2012 Joka vuosi tähän samaan aikaan maailman johtajat kokoontuvat New Yorkiin Yhdistyneiden kansakuntien päämajaan arvioidakseen maailmaan tilaa. Tänä vuonna olen käyttänyt tilaisuutta hyväkseni soittaakseni hälytyskelloja ihmisperheemme valitsemasta suunnasta.
Elämme perustavanlaatuisen mullistusten, muutosten ja siirtymien aikakaudella. Epävakaus, epätasa-arvo ja suvaitsemattomuus leviävät. Hallitukset tuhlaavat suuria ja kallisarvoisia summia tappaviin aseisiin samalla kun vähentävät sijoituksiaan ihmisiin. Liian monet valtaapitävät vaikuttavat olevan tahallaan sokeita ympäristönmuutoksen uhille. Kansalaiset kaipaavat töitä sekä hyvän elämän mahdollisuuksia, mutta liian usein heille tarjotaan vain erimielisyyksiä ja viivityksiä.
Tietyillä alueilla on kuitenkin ollut kehitystä. Äärimmäinen köyhyys on puolitettu sitten vuoden 2000. Demokraattista muutosprosessi on käynnissä Arabimaissa, Myanmarissa ja monissa muissa maissa. Lisäksi Afrikan talouskasvu on nopeinta maailmassa ja Aasiassa sekä Latinalaisessa Amerikassa on saavutettu tärkeitä edistysaskeleita.
Tästä huolimatta meidän on oltava kunnianhimoisempia. Köyhyys ja epätasa-arvo rehottavat edelleen. Ekosysteemit ovat lähellä sietokykynsä rajoja. Tieteen sanoma on kiistämätön: meidän on muutettava suuntaamme. Tämän vuoksi olen kehottanut maailman johtajia edistämään aloitteita, jotka koskevat kestävää kehitystä, koulutusta, parempaa ravitsemusta sekä naisten ja lasten terveyttä. Talouskriisi ei saa olla tekosyy laiminlyödä ihmisten perustarpeisiin liittyviä sitoumuksia.
Alueelliset jännitteet ovat myös erittäin huolestuttavia. Sahelin kriisi ei saa osakseen tarpeeksi huomiota ja tukea. Köyhyys, kuivuus, poliittinen hauraus, ääriliikkeet ja lahkojen jänitteet aiheuttavat laajaa kärsimystä: aseita on helppo saada käsiinsä, mutta töitä vaikeaa löytää. Kansainvälisen yhteisön on tehtävä suuri yhteinen ponnistus tämän huolestuttavan tilanteen ratkaisemiseksi. Sahelin kriisi korostaa tarvetta parantaa ruokaturvaa, ravitsemuksellista joustavuutta ja yhteiskunnallisia turvaverkkoja, jotta toistuviin, normiksi tulleisiin, ruuan hinnan heilahteluihin voidaan varautua. Aivan kuten sensoreiden ja seismologian avulla voidaan varautua luonnonkatastrofeihin, meidän on tehtävä enemmän jotta voimme ennustaa kaikkien köyhimpiä ja haavoittuvaisimpia koskevat ahdingon värähtelyt.
Syyrian tilanne pahenee päivä päivältä ja siitä on kehittynyt alueellinen suurkatastrofi, jolla on maailmanlaajuiset seuraamukset. Meidän on lopetettava väkivalta ja estettävä aseidensaanti kummallakin puolella sekä luotava syyrialaisten johtama siirtymäprosessi mahdollisimman pian. Brutaalit ihmisoikeusrikkomukset jatkuvat, ja niihin syyllistyy ennen kaikkea Syyrian hallitus mutta myös oppositiojoukot. Meidän tehtävämme on tehdä loppu kansainvälisten rikosten rankaisemattomuudesta Syyriassa ja muuallakin, ja antaa konkreettinen merkitys sille, mitä tarkoittaa vastuu suojella.
Kun muutoksen tuulet jatkuvat Arabimaissa ja muualla maailmassa, meidän on löydettävä ratkaisu Palestiinan ja Israelin vaikeaan umpikujaan. Kahden valtion ratkaisu on ainoa sovelias vaihtoehto, mutta mahdollisuus tähän ratkaisuun saattaa olla katoamassa. Tuomitsen myös valtiollista legitimiteettiä vähättelevän ja mahdollisella sotilaallisella hyökkäyksellä uhkailevan kielenkäytön, jota valtiot käyttävät toisiaan vastaan. Mikä tahansa tällainen hyökkäys olisi tuhoisa. Pelkästään viime viikkojen sotaisa puhetyyli on huolestuttavaa, meidän tulisi muistaa rauhanomaisen ratkaisun tarpeellisuus sekä YK:n ihmisoikeuksien julistuksen ja kansainvälisen oikeuden kunnioitus. Maailman johtajilla on velvollisuus käyttää ääntään vähentääkseen jännitteitä sen sijaan että he lisäisivät jännitystä ja tilanteen epävakautta.
Tämä on entistä tärkeämpää nyt, kun jännitteet ja suvaitsemattomuus lisääntyvät. Viime viikkoina häpeällinen ja ajattelematon teko on johtanut oikeutettuun loukkaantumiseen sekä väkivaltaan, joka ei ole oikeutettavissa millään tapaa. Sananvapaus ja kokoontumisvapaus ovat perustavanlaatuisia oikeuksia, mutta kumpikaan näistä oikeuksista ei valtuuta kiihottamaan väkivaltaan tai toiminaan väkivaltaisesti. Vastuullisten poliittisten ja yhteisöllisten johtajien tulisi nyt astua esiin. Maltillisen enemmistön ei pitäisi olla hiljainen enemmistö.
Kun niin paljon on pelissä, YK:n pitää pysyä seuraamaan aktiivisesti koko toimintakenttäänsä – rauhaa, kehitystä, ihmisoikeuksia, oikeusvaltion periaatteita sekä maailman naisten ja lasten voimaannuttamista. Ihmiset eivät katso YK:ta nähdäkseen vain heijastuksen jakautuneesta maailmasta. Meidän tarkoituksemma on tarjota johtajuutta, toivoa ja ratkaisuita ongelmiin, jotka vaikuttavat ihmisten jokapäiväiseen elämään ja pitävät heitä hereillä öisin. Yksikään johtaja, valtio tai instituutio ei voi tehdä kaikkea. Mutta jokainen meistä voi omalla tavallaan tehdä jotakin. Meidän on asetettava ihmiset etusijalle, nostettava panoksiamme ja kohotettava kansainvälinen yhteistyö uudelle tasolle. Aika ei ole meidän puolellamme, mutta yhdessä, kumppaneina, voimme vastata tämän päivän haasteisiin ja tarttua dramaattisten muutosten aikakauden mahdollisuuksiin.
Ban Ki-moon
Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeri