28.6.2014 – Kun Somalialaisen diasporan jäsenet lähettävät rahaa kotimaassa asuvalle perheelle tai ystävilleen, he menevät harvoin pankkiin hoitamaan asiansa. He eivät yleensä käytä Forexin, Western Unionin tai minkään muunkaan virallisen toimiston palveluita rahalähetysten toimittamiseen. Sen sijaan he kääntyvät lähiympäristössänsä olevan luotettava henkilön puoleen, joka ottaa yhteyttä tuttavaansa esimerkiksi Yhdistyneissä Arabiemiirikunnissa, joka taas soittaa yhteyshenkilölleen Somaliassa – ja muutamaa sekuntia myöhemmin raha voikin olla jo perheenjäsenen lompakossa.
”Hawala” merkitsee uskoa arabian kielellä, mutta samalla se tarkoittaa myös vaihtoehtoista järjestelmää, jolla rahasummia voidaan siirtää paikasta toiseen ilman fyysistä liikkumista. Siinä missä viralliset rahansiirrot ovat riippuvaisia toimivasta taloudellisesta infrastruktuurista lähettäjä- sekä vastaanottajamaassa, Hawala mahdollistaa rahalähetykset epävirallisten välittäjien kautta, jotka tarjoavat lähettäjille tilapäistä luottoa.
Maissa, joissa on heikot viralliset rahoitusjärjestelmät, tämä on usein ainoa todellinen mahdollisuus rahaliikenteelle.
”Vuoden 1990 sisällissotaa seurasi täydellinen sosiaalisten rakenteiden romahtaminen, jonka myötä myös pankkisektori romahti”, kertoo Bashe Musse, Norjan Somalia-verkoston johtaja. ”Silloin Hawala-järjestelmä alkoi kukoistaa ja siitä muodostui elintärkeä elämänlinja somalien diasporien sekä heidän perheiden ja ystäviensä välille.”
Toimivan taloudellisen infrastruktuurin puute voi olla yksi alkuperäisistä syistä vaihtoehtoiselle rahansiirtojärjestelmä Hawalan syntymiselle, mutta se ei ole ainoa. Virallinen rahanlähetysverkosto on miljardien dollarien teollisuus, joka kerää suurta taloudellista voittoa korkeiden siirtomaksujen ja kurssien avulla. Useimmiten kehitysmaihin lähetettävistä rahasummista maksetaankin kaikkein korkeimpia siirtomaksuja, mitä muun muassa Maailmanpankki on voimakkaasti kritisoinut Välttääkseen suurien rahasummien joutumisen välitystoimistojen taskuihin, monet maahanmuuttajat siirtyvät lähettämään rahaa epävirallisia kanavia pitkin.
Toinen syy vaihtoehtoisten järjestelmien käyttöön ovat ne esteet, joita maahanmuuttajat yleensä kohtaavat yrittäessään avata pankkitiliä länsimaissa. Kiristettyjen turvallisuustoimenpiteiden takia pankit vaativat tilin avaamiseen monia virallisia papereita, kuten henkilöllisyystodistusta, oleskelulupaa ja työsopimusta. Suurella osalla maahanmuuttajista – olivat he sitten laillisia tai laittomia – ei näitä tarvittavia dokumentteja löydy.
YK:n kehitysohjelman UNDP:n mukaan monesti epäviralliset rahalähetykset ovat elintärkeitä tulonlähteitä vastaanottajamaille, joissa niillä katetaan monia jokapäiväiseen elämään liittyviä perustarpeita, kuten ruoanhankinta, terveydenhuolto ja opiskelumaksut. Näillä summilla onkin valtava vaikutus myös maailmanlaajuisesti, sillä ne vaikuttavat monen valtion bruttokansantuotteeseen ja voivat auttaa maata nousemaan pois köyhyydestä.
Morten Nilsen, joka työskentelee neuvonantajana taloudellisen informaation osastolla ØKOKRIM:ssä (Norjalainen kansallinen virasto taloudellisten ja ympäristöön kohdistuvien rikosten tutkintaan ja syyttämiseen), sanoo että hawala-järjestelmällä voi kuitenkin olla myös kääntöpuolensa.
”On olemassa vaara, että tällaisia palveluita väärinkäytetään rahanpesuun ja niillä tuetaan rikollista toimintaa”, hän sanoo. ”Koska useimmat tyypillisimmistä vastaanottajamaista sijaitsevat epävakailla konfliktialueilla, ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että osaa varoista käytetään myös terrorismin rahoittamiseen.”
Turvallisuusneuvoston terrorisminvastainen komitea on ilmaissut huolensa siitä, että epäviralliset kanavat voivat myös uhata ihmisten turvallisuutta. Tiukemmat turvamääräykset ovatkin johtaneet siihen, että monet Hawala-palveluita tarjoavat henkilöt ovat joutuneet lopettamaan toimintansa.
Musse uskoo kuitenkin, että kielto ei ole oikea tapa ratkaista ongelmia. Hän korostaa, että luvallisille hawala-toiminnan harjoittajille tulisi sen sijaan tarjota koulutusta ja ohjausta, jotta verotusjärjestelmää voitaisiin hyödyntää rahavirtojen kontrolloinnissa paremmin.
”Mutta se on totta, että tämä ei ole ihanteellinen järjestelmä. Jotta Somalian tilanne voitaisiin vakauttaa ja maahan voitaisiin palauttaa asianmukainen infrastruktuuri onnistuneesti, hawala-järjestelmä tulisi mielestäni lakkauttaa.”