”Jos Ranskan ja muiden maiden jyrkässä suhtautumisessa romaneihin on nähtävissä jokin positiivinen ulottuvuus, on se siinä, että tämä pitkään jatkunut törkeä syrjintä on nyt noussut keskustelunaiheeksi niin Euroopassa kuin muuallakin. Kun suurin suuttumus laantuu, tämän marginaalisen vähemmistön olosuhteisiin on edelleen kiinnitettävä huomiota. Olosuhteisiin on vastattava oikeassa kontekstissaan, käyttämällä ihmisoikeuksia ohjenuorana poliittisten ja korjaavien toimien suunnittelussa.
Vielä tänäkin päivänä, eräiden Euroopan maiden ja kansainvälisten ja alueellisten organisaatioiden yrityksistä huolimatta, romaneiden vastaiset jännitteet elävät vahvoina Euroopassa. Jännitteet saattavat jopa vahvistua heikon taloustilanteen pakotettua monet romanit jättämään omat yhteisönsä ja hakemaan parempia työmahdollisuuksia muualta. Tämän johdosta myös syrjivät toimet ja väkivalta ovat lisääntyneet.
Esimerkkinä mainitsen raportoidut, kuolemiin johtaneet hyökkäykset romaneita vastaan Unkarissa ja Slovakiassa. Kohdennetusta syrjinnästä raportoidaan jatkuvasti. Vastikään kiertoon päätyi kirje, jossa Ranskan sisäasiainministeri tilaa romanileirin evakuoinnin ja edellyttää toteutuksen priorisointia. Lisäksi YK:n rotusyrjinnän vastaisen yleissopimuksen toteutumista valvova elin (CERD) on todennut, että vaikkakin eriasteisia, häätöjä sekä asunnonhankinnan hankaloittamista sekä romaninaisten eristämistä tiedetään tapahtuneen useissa muissakin maissa, kuten Bulgariassa, Turkissa, Kreikassa, Italiassa, Liettuassa, Romaniassa ja Slovakiassa.
Joissain maissa romaneiden pääsyä terveydenhuollon ja muiden palveluiden pariin on rajattu, koska heillä ei ole henkilöllisyystodistuksia. CERDin mukaan romanilasten koulutukseen liittyvät ongelmat ovat levinneet laajalle. Lapsia eristetään omille luokilleen ja heidän osuutensa oppimisvaikeuksista kärsiville lapsille tarkoitettujen koulujen oppilaista on suuri. Kuluneiden parin vuoden aikana Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on tuominnut eurooppalaisia hallituksia, mukaan lukien kaksi EU-maata, Tšekin tasavalta ja Kreikka, romanilasten koulutukseen liittyvien rikkomusten vuoksi. Näiden tuomioiden toimeenpano on ollut parhaimmillaankin hajanaista.
Lisäksi jatkuvat romanien paluumuutot Saksasta Kosovoon tuntuvat musertavina eritoten lasten oikeuksien toteutumisessa, erityisesti oikeudessa koulutukseen. Tuoreessa UNICEF-tutkimuksessa todettiin romanilasten, jotka olevan melko hyvin integroituneita saksalaisiin kouluihin, joutuvan albaniankieliseen ympäristöön, joka on heille täysin vieras ja jossa heillä on vain heikot mahdollisuudet, jos mahdollisuuksia ollenkaan, käydä koulua.
Tätä taustaa vasten ei ole yllättävää, että EU:n perusoikeustoimisto arvioi romaneiden kärsivän kaikkein räikeimmästä syrjinnästä Euroopan Unionin alueella.
Heidän marginalisaatiotaan ja leimaamistaan voimistetaan tulenaralla retoriikalla sellaisten tahojen toimesta, jotka yrittävät epäluuloa lietsomalla vahvistaa omaa poliittista asemaansa. Nostin tämän asian esiin vieraillessani sekä laillisilla että epävirallisilla romaniasuinalueilla Italiassa. Sekä Italiassa että muualla olen toistanut näkemystäni tarpeesta integroida romaniväestö paremmin valtaväestöön sekä heidän lähtömaassaan että maassa, johon he ovat muuttaneet. Ensimmäisenä askelena kohti parempaa integraatiota on varmistettava koulutuksen ja muiden peruspalveluiden saatavuus, riittävä asuntotilanne ja viemäröinti sekä mahdollisuudet työllistyä. Nämä vaatimukset mainitaan ihmisoikeuslainsäädännössä. Tapaamani romanilapset vanhempineen ja edustajineen tekivät tämän kristallinkirkkaasti selväksi keskusteluissamme.
Olen perillä siitä, että tietyt romanitraditiot ovat vastakkaisia valtaväestön tapoihin nähden ja että tietyt tavat saattavat olla jopa ihmisoikeuksien vastaisia. Tällaisia ovat esimerkiksi pakotetut avioliitot sekä lapsityövoiman käyttö. Olen myös perillä siitä, että yhteiskunnan ulkorajoilla asuessaan jotkut romanit ovat turvautuneet rikollisuuteen, mikä on omiaan luomaan hankausta valtaväestön ja romaneiden välillä. Tällaiset tapaukset oikeuttavat kuitenkin tapauskohtaisen tarkastelun ja tuomitsemisen, eivät umpimähkäistä tuomitsemista; ne vaativat saman vastauksen, jonka annamme kaikille väärinkäyttäjille ja rikollisille, eivät esimerkinomaisia tai poikkeuksellisen ankaria toimenpiteitä, jotka leimaavat ja kollektiivisesti rankaisevat kokonaista yhteisöä.
Vakavia toimenpiteitä näiden ongelmien ratkaisemiseksi on jo tehty sekä kansallisella että Euroopan Unionin tasolla. Esimerkiksi Euroopan komissio on selkeästi pyrkinyt vahvistamaan parempaan integraatioon tähtääviä toimintaohjelmia EU:n romaneiden osallisuuden parantamisen foorumilla sekä yleisen romaneiden osallisuuden periaateohjelman käyttöönoton kautta vuonna 2009. Lisäksi vuoden 2009 huhtikuun YK:n rasismin vastaisen toiminnan arviointikokouksessa 182 jäsenvaltiota sitoutui konkreettisiin toimiin romaneiden ja muiden vähemmistöjen syrjintää vastaan sekä parantamaan ja turvaamaan heidän olojaan.
Tehtävää on vielä paljon. Euroopan komission ja parlamentin sekä YK:n tuella Euroopan unionin 27 jäsenmaalla on nyt mahdollisuus muuttaa suhtautumistaan romanikysymykseen reagoivasta aloitteelliseen. Jäsenmaiden on kerättävä parhaiten toimivia ohjelmia sekä ihmisoikeusstandardeja ja otettava ne käyttöön ne unioninlaajuisesti, jotta romanivähemmistölle voidaan taata ihmisarvoinen elämä eräällä maailman hyvinvoivimmista alueista – alueella, joka on heidän kotimaataan myös.”
Navi Pillay