YK:n ihmisoikeusvaltuutetun viesti ihmisoikeuksien 60-vuotispäivän kunniaksi

Juhlimme tänään ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 60. vuosipäivää. Tämän dokumentin synty oli kriittinen käännekohta ihmiskunnan historiassa, sillä se oli ensimmäinen kansainvälinen sopimus ihmiskunnan vapauksista, oikeuksista ja sitoumuksista. Kuusi vuosikymmentä sitten julistuksen synty vahvisti sen, että yhteinen visio rauhallisesta ja kunnioittavasta rinnakkaiselosta voivat kumota raakuuden, vihan ja tuhon. Maailma on muuttunut 60 vuodessa merkittävästi, mutta jaettujen oikeuksien huomioiminen, oikeus arvokkaaseen elämään sekä oikeus tulla huomioiduksi syntyperästä, sukupuolesta, väristä, omaisuudesta ja uskonnosta riippumatta ovat edelleen yhtä tärkeitä kuin vuonna 1948.

Yleismaailmallinen julistus painottaa perustavanlaatuisen vapauden ja sosiaalisen oikeuden erottamatonta suhdetta sekä näiden yhteyttä rauhaan ja turvallisuuteen. Julistus ei aseta oikeuksia tärkeysjärjestykseen, vaan pitää poliittisia, taloudellisia, sosiaalisia, kulttuuria ja siviilioikeuksia samanarvoisina – sekä huomioi niiden keskinäisen riippuvuuden. Julistus visioi maailman, jossa jokainen mies, nainen ja lapsi elää arvokasta elämää ilman nälkää, väkivaltaa ja syrjintää sekä nauttii asunnosta, terveydenhuollosta, koulutuksesta sekä mahdollisuuksista elämässä.

Laaja ja kasvava kansainvälisen oikeuden elin on eritellyt yleismaailmallisen julistuksen periaatteet ja tarkentanut valtioiden velvollisuuksia niiden ylläpitämisessä. Yli 90 maan perustuslaissa ja säännöissä on mainintoja ihmisoikeuksista. Omistautuneita kansainvälisiä, alueellisia ja kansallisia mekanismeja on asetettu seuraamaan ihmisoikeuksien toteutumista, edistämistä ja suojelua. Kansalaisyhteiskunta valvoo kaikkialla oikeuksien toteutumista alati kasvavien resurssien ja vaikutusmahdollisuuksien avulla.

Lain ja toimintatapojen parissa tapahtuneesta kehityksestä huolimatta on selvää, että ihmisoikeuksien toteutumisessa on vielä valtavia aukkoja – ihmisten suojelemisessa pelolta, epäoikeudenmukaisuudelta ja epätasa-arvoisuudelta.

Rankaisemattomuutta, aseellisia konflikteja ja autoritaarista hallitsemista ei ole vielä päihitetty. Valitettavasti ihmisoikeudet siirretään toisinaan syrjään lyhytaikaisten turvallisuusasioiden edistämiseksi. Niin ikään oikeuden ja rauhan välillä tehdään joskus valitettava vaihtokauppa, kun yhteiskunnat nousevat konflikteista, ja taistelijat palaavat yhteisöihinsä.

On tärkeää huomata, että rasismi, syrjintä ja suvaitsemattomuus edustavat nykyaikana globaalien ihmisoikeuksien suurimpia haasteita.

Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa esiintyy päivittäin liian monessa maassa. Kongon demokraattisessa tasavallassa, kuten monissa muissa konfliktien kanssa painivissa maissa, naisiin kohdistuva väkivalta on kotoperäistä ja laajalle levinnyttä. YK:n turvallisuusneuvosto sekä kansainväliset tuomioistuimet ovat selkeästi todenneet, että raiskausta ja muita seksuaalisen väkivallan muotoja voidaan pitää sotarikoksina, rikoksina ihmisyyttä vastaan tai kansanmurhaan liittyvinä toimina. Siitä huolimatta tällaiset rikokset jäävät usein rankaisematta. Syylliset tulee saada oikeuden eteen, jotta väkivallan ja koston kierre saadaan pysäytettyä.

Liian monissa maissa väkivaltaa, joka kohdistuu naisiin ja haavoittuviin ryhmiin, kuten alkuperäiskansoihin ja vähemmistöihin, tuetaan lakien ja tapojen avulla, jotka tekevät heistä toisen luokan kansalaisia ja systemaattisesti syrjivät heitä. Tätä tapahtuu vahvoista kansainvälisistä standardeista huolimatta, jotka on luotu suojelemaan vähemmistöjä yhteiskunnassa. Väkivaltaa ja syrjintää esiintyy, vaikka vähemmistöryhmien roolia pidetään tärkeänä tiedon kasvattamisen, kulttuurien rikastamisen ja kehityksen näkökulmasta sekä rauhan ja turvallisuuden takia.

Riippumatta sukupuolesta, rodusta tai alkuperästä kunnallinen hyvinvointi on ratkaiseva tekijä kunnioituksen ja kaikkien oikeuksien edistämisen kannalta. Sama koskee myös vapautta, taloudellisia oikeuksia sekä oikeutta riittävään ravintoon, koulutukseen, asuntoon ja terveydenhuoltoon. Siksi valtioiden tulisi työskennellä enemmän ja nopeammin saavuttaakseen vuosituhattavoitteet, jotka koostuvat kahdeksasta globaalisti hyväksytystä tavoitteesta vähentää äärimmäistä köyhyyttä eri tavoilla. Valtioiden tulisi sisällyttää ihmisoikeudet köyhyyden vähentämiseen tähtääviin strategioihin ja näin tarjota normeja, jotka auttavat tuloerojen vähentämisessä, puuttuvat epätasa-arvon perimmäisiin syihin ja sovittelevat konflikteja, joita nousee väistämättä kehitysprosesseissa.

Sortaminen ja köyhyys haastavat meidät yhä tänä päivänä samalla tavalla kuin ne haastoivat ihmisoikeusjulistuksen laatijat. Samaan aikaan kohtaamme uusia haasteita: ilmastonmuutos, ruoka- ja talouskriisit, globalisaatio, terrorismi ja uudet epidemiat. Edessä olevien tehtäviemme laajuus ja monimuotoisuus vaatii meiltä yhteisiä ponnisteluja, jotka perustuvat yhteisiin inhimillisiin ehtoihin sekä kansainvälisen lain yleismaailmalliseen hyväksyntään.

Ihmisoikeusrikkomukset estävät ihmisoikeuksien todellisen toteutumisen. Jotkut kriitikot sanovat, että julistus meni liian pitkälle vapauden ja liberaalien perinteiden ja arvojen edistämisessä. Toiset puolestaan toteavat, etteivät julistuksen laatijat menneet tarpeeksi pitkälle, ja että vapaus on tärkeämpää kuin materialistinen hyvinvointi.
Totuus on, että yleismaailmallinen julistus ei ollut yhteinen ainoastaan joillekin kulttuureille ja toisille kulttuureille vieras. Julistuksen periaatteet tulevat monista eri perinteistä, ja niistä tehtiin vahvemmat yhdenmukaisen kodifioinnin avulla.

Oikeudet – sekä niiden rikkominen tai velvollisuuksien laiminlyönti – tekevät koko maailmasta solidaarisen ja vastuullisen. Ainoastaan saavuttamalla yleismaailmalliset ihmisoikeutemme voimme saavuttaa korkeamman elintason ja suuremman nautinnon vapaudesta, joita Eleanor Roosevelt ja hänen kollegansa meille pyysivät 60 vuotta sitten.

YK:n ihmisoikeusvaltuutettu Navanethem Pillay