YK:n ilmastopaneelin kulissien takana

IPCC newsletter

IPCC newsletter

259 kirjoittajaa, 39 valtiota, 54 677 kommenttia. YK:n ilmastopaneeli IPCC:n raportti ei syntynyt hetkessä.

IPCC:n odotettu raportti julkistettiin perjantaina 27.9. Osia raportista oli vuotanut julkisuuteen jo aiemmin ja aiheuttanut spekulaatioita ilmaston tulevaisuudesta. Raportti osoittaa, että lämpötilat nousevat ja meren pinta kohoaa. Ilmastonmuutos on 95-prosenttisesti ihmisen aiheuttamaa.

Tällä kertaa uutiskirjeessämme emme keskity raportin tuloksiin; ne ovat jo kaikkien luettavissa. Sen sijaan tarkastelemme raportin syntyyn johtanutta prosessia ja valtavaa työmäärää.

”Prosessista kertominen on monimutkaista”, sanoo Jens Hesselbjerg Christensen, yksi raportin päätekijöistä. Christensen on yksi Tanskan johtavista ilmastotutkijoista. Hän työskentelee johtajana Tanskan ilmatieteen laitoksen alaisessa tutkimuslaitoksessa.

UNRIC:in uutiskirje sai tilaisuuden haastatella Christenseniä pian IPCC:n raportin valmistumisen jälkeen.

Periaatteessa prosessi IPCC:n raportin takana ei kuulosta kovin monimutkaisesta. Raportin kirjoittajat, ryhmä ilmastoasiantuntijoita, laativat ensin luonnoksen. Tämän jälkeen kaikilla YK:n jäsenvaltioilla on mahdollisuus lähettää delegaatio kokoukseen, jossa luonnosta arvioidaan. ”Keskustelussa oli paikalla noin 100 tutkijadelegaatiota, joista osa vain seurasi keskustelua”, Christensen kertoo.

IPCC:n kotisivuilta löytyvää raporttia on analysoitu, ylistetty ja kritisoitu mediassa. Raportti kulkee nimellä Summary for Policy Makers, mutta se on suunnattu laajemmalle yleisölle. Tieteellinen raportti on kirjoitettu yleistajuisesti. ”Jos puhutaan monsuuni-kierron vähentymisestä, ihmiset eivät ymmärrä mitä se tarkoittaa. Monsuunituulien heikkenemisestä puhuminen on ymmärrettävämpää,” havainnollistaa Christensen. ”Yksi osa prosessia on löytää oikeat sanat, jotta raportista tulee ymmärrettävä. Pyrimme välttämään teknistä jargonia ja säilyttämään ainoastaan olennaisen sisällön.”

Tarkoituksena on siis laatia raportti, joka kunnioittaa tieteellisiä tutkimustuloksia, mutta on myös riittävän selkeä ollakseen hyödyllinen ilmastoneuvotteluissa.

Kriitikkojen mukaan IPCC:n raporttiin ja prosessiin on vaikuttanut sisällön politisoituminen. Christensen vahvistaa, että tämä on osa prosessia. Hän kuitenkin painottaa, että raportti sisältää myös elementtejä, joita poliitikot eivät välttämättä halua kuulla. Christensen tietää mistä puhuu, sillä hän on ollut mukana varmistamassa, että raportti on tieteellisesti kestävä myös muutosten jälkeen.

Yksi raportin luvuista käsittelee jo toteutuneita ja tarvittavia toimia ilmaston lämpenemisen pitämiseksi kahdessa asteessa. Christensenin mukaan esimerkiksi tässä kohdassa joidenkin maiden intresseissä oli laatia raportista sellainen, ettei sillä olisi painoarvoa ilmastoneuvotteluissa.

Lopullinen teksti on kompromissien tulos ja sen vuoksi ajoittain kankea. Christensen muistuttaa, että jotkin valtiot kannattivat myös lopullista vahvempaa tekstiä. ”Totta kai on vihreämpiä valtioita, jotka vetävät raporttia toiseen suuntaan. EU-maat toimivat usein tällä tavoin,” hän tarkentaa.

Aiemmin ilmastonmuutosta koskevista raporteista saatettiin tehdä tarkoituksenmukaisesti hälyttäviä. Christensenin mukaan tätä ei tapahdu enää, sillä raportin tekijät tietävät, että liioitellut tulokset tulevat ilmi ennemmin tai myöhemmin.  Christensen arvioi, että kehityksen myötä viimeisen raportti onkin konservatiivisempi kuin osa aiemmista raporteista.

Ilmastonmuutosta on vaikea selittää yksinkertaisesti. Yksittäisiä vuosia tai vuosikymmeniä tarkastelemalla muutosta ei välttämättä huomaa. ”Voidaan lähes varmasti sanoa, että lämpenemistä tapahtuu ilmastosysteemin tietyillä alueilla, esimerkiksi merissä”, sanoo Christensen. ”Se tarkoittaa, että energiaa kerääntyy eri paikkaan kuin aiemmin. Valtaosa on aiemminkin mennyt mereen, mutta nyt meriin kerääntyy yhä enemmän energiaa. Tämä selittää selkeästi mitä nyt tapahtuu eikä ole ristiriidassa yleisen lämpenemisen kanssa.”

Uusi raportti on ensimmäinen osa laajempaa raporttia, joka julkaistaan tulevan vuoden aikana. Lopullinen raportti julkaistaan Kööpenhaminassa lokakuussa 2014.