13.3.2011 YK:n kestävän kehityksen paneelin jäsenet Gro Harlem Brundtland ja Connie Hedegaard kirjoittavat norjalaisessa Aftenpostenissa, että kasvu itsessään ei ole vihollinen eikä ongelma vaan haasteena on se, miten kasvua saadaan aikaan tulevaisuudessa.
Tänä vuonna syntyvä lapsi täyttää 18 vuotta vuonna 2030. Siihen mennessä maailma tarvitsee ainakin 50 prosenttia enemmän ruokaa, 45 prosenttia enemmän energiaa ja 30 prosenttia enemmän vettä, mikä on valtava haaste. Kuinka saada toimitettua ruokaa, lämmitystä, kuljetuksia sekä muuta, mitä moderni ihminen tarvitsee samaan aikaan, kun joudutaan käsittelemään ilmastonmuutosta?
Tarvitaan enemmän kestävän kasvun malleja. Kestävän kehityksen paneeli suosittelee, että hallitukset laatisivat hintaohjeistuksia, jotka ohjaisivat kotitalouksien, yritysten ja julkisen sektorin kulutusta sekä sijoituksia kestävämpään suuntaan. Ihmisiä tulisi kannustaa vihreämpään elämään ja saastuttajat on laitettava maksamaan.
Naisille ja nuorille on annettava suurempi globaali rooli. Lisäksi koulutus on taattava kaikille. Nuorten suuren määrän tulisi olla voimavara eikä taakka, ja naisilla on oltava tasavertaiset mahdollisuudet vaikuttaa yhteiskunnan asioihin sekä talouteen. Ei pelkästään naisten vuoksi vaan siksi, että se on viisasta ja se edistää kasvua ja kehitystä. Naisten syrjiminen ei ole hyväksyttävää.
Maailman on päätettävä yhteinen suunta tulevaisuudelle ja pidettävä mielessä YK:n vuosituhattavoitteet. Tarvitaan kuitenkin vielä laajempia ja kattavampia kestävän kehityksen hankkeita. Talouden kasvua ei tule mitata vain bruttokansantuotteella vaan on otettava huomioon myös se, millainen on koulutuksen, työllisyyden, ympäristön ja ilmaston tila. Ei ole mitään juhlimisen aihetta, jos tällä alueella ei tapahdu edistystä.
Kestävän kehityksen paneeli rohkaisee kuuntelemaan tieteellisiä tutkimuksia sekä varoituksia maapallon kapasiteetin rajallisuudesta. Politiikan on perustuttava tiedolle. Sen vuoksi paneeli ehdottaa maailmanlaajuista tieteellistä aloitetta, joka kaventaisi tutkimuksen ja poliittisen päätöksenteon kuilua. Pitäisi tähdätä avoimuuteen ja yhteistyöhön puhumalla samaa kieltä.
Poliitikot eivät ole pysyneet mukana uudessa todellisuudessa. Kansainväliset ja poliittiset instituutiot eivät ole mukautuneet maailman markkinoihin. Ajattelu tapahtuu liikaa ns. laatikon sisällä. Energia, ravinto, turvallisuus ja vedenkulutus liittyvät kaikki toisiinsa, mutta niitä kohdellaan erillisinä asioina.
Brundtland-raportista ”Our Common Future”, joka ilmestyi vuonna 1987, on muodostunut kestävän kehityksen perusta. Sen vuoksi Brundtland ja Hedegaard toivovat, että maailman johtajat pääsisivät yhteisymmärrykseen Riossa kesäkuussa 2012 ja katsoisivat, mitä viimeisen 20 vuoden aikana on saatu aikaan. Olisi aika tajuta, että ”Brundtland 2.0” on tarpeellinen ja on varmistettava, että teemme oikeita päätöksiä, joiden avulla voimme kohdata kestävän kehityksen haasteet. Se ei ole helppoa, mutta vaihtoehtoja ei ole.
Lue Aftenpostenin artikkeli täältä.