Kuka kustantaa kehityksen tulevaisuudessa?

Bangladesh money. Asian Development Bank Creative Commons

 Bangladesh money. Asian Development Bank Creative Commons

30.1.2015 – Miten uudet kestävän kehityksen tavoitteet, joista YK parhaillaan neuvottelee, tullaan rahoittamaan? Norja isännöi parhaillaan YK:n yleiskokouksen pyynnöstä keskusteluita vuoden 2015 jälkeisten kehitystavoitteiden rahoituksesta.

Vuoteen 2030 ulottuvat uudet kestävän kehityksen tavoitteet tullaan julkaisemaan syyskuussa 2015.

Ennen sitä kansainvälinen yhteisö tulee kuitenkin kokoontumaan kolmanteen kehitysyhteistyön rahoittamiskonferenssiin (FfD) Addis Abebaan sopiakseen konkreettisista toimenpiteistä näiden tavoitteiden rahoittamiseksi.

”Ilman rahoja kehitystavoitteista ei tule muuta kuin sanoja paperilla”, sanoi tutkija Jonathan Glennie painottaen tulevan konferenssin tärkeyttä. Paikalle odotetaan 5000 osallistujaa heinäkuussa 2015.

Kuka vastaa mistäkin?

YK:n yleiskokous valitsi lokakuussa 2014 Norjan YK-lähettiläs Geir O. Pedersenin ja guyanalaisen suurlähettilään George Talbotin rahoituskonferenssin virallisiksi neuvottelijoiksi.

Kehityksen rahoitusagenda on laaja ja sisältää useita kysymyksiä. Kuka maksaa kehityksen ja kuinka? Mikä on yksityisen sektorin rooli? Kenen tulisi valvoa rahoituksen lähteitä? Missä suhteessa kehitysapu tulisi maksaa kansallista resursseista ja kansainvälisistä?

Water Flickr DFID 2.0 Generic CC BY 2.0Juuri näistä kysymyksistä keskustelevat Norja ja Guyana kokouksissa YK:n päämajassa. Paneelikeskusteluiden osanottajat ovat kansainvälisiä asiantuntijoita niin kansalaisjärjestöistä, yksityiseltä sektorilta kuin kansalaisyhteiskunnasta.

Näiden kokousten ensimmäinen kokonainen luonnos julkaistaan helmikuussa 2015, ja se tulee muodostamaan pohjan Addis Abeban konferenssissa käytäville intensiivisille neuvotteluille.

Norja ja Guyana isännöivät ensimmäistä debattia marraskuussa 2014 keskittyen kehitysavun rahoituksen muuttuvaan maailmanlaajuiseen kontekstiin. Nykyään etelässä ja idässä on paljon enemmän poliittista voimaa, ja apua tarvitaan vähemmän – lukuun ottamatta köyhimpiä maita. Tämä on suuri muutos kymmenen vuoden takaiseen.

Yksi keskeinen aihe on, kuinka kehittyvien maiden tulisi itse priorisoida kehitystoimenpiteitä budjeteissaan, ja kuinka monet uudet keskitulon maat ottavat enemmän vastuuta omasta ja muiden maiden kehityksestä.

Julkinen kehitysapu, kansainvälisten rahoitusinstituutioiden rakenneuudistukset, velkojen anteeksiantaminen ja suorat ulkomaiset sijoitukset ovat joitakin tämänhetkisistä keskustelunaiheista.

Lisäksi tarkasti tullaan tarkastelemaan kysymyksiä kuten, miten veronkiertoa ja laitonta rahaliikennettä voidaan ehkäistä sekä miten verotusta voitaisiin käyttää suurempana rahoituksen lähteenä.

Addis Abeban konferenssi on jatkoa vuoden 2002 konferenssille Monterreyssa, Meksikossa ja vuoden 2008 konferenssille Dohassa, Qatarissa. Addis Abebaan kokoontuu korkean tason poliittisia edustajia, valtionjohtajia, valtiovarainministereitä, ulkoministereitä ja kehitysapuministereitä sekä keskeisiä institutionaalisia sidosryhmiä, kansalaisjärjestöjä ja yritysmaailman edustajia. Konferenssin kunnianhimoisena tavoitteena on varmistaa vakaa rahoitus, joka mahdollistaa tulevien kehitystavoitteiden saavuttamisen.