Pohjoismaat, joiden väestö on yhteensä 25 miljoonaa, ovat olleet Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston vaihtuvina jäseninä 13 kertaa sitten perustamisvuoden 1945. Painivatko Pohjoismaat kokoaan kovemmassa sarjassa sen ansiosta, että maat tukevat toistensa jäsenyyttä eivätkä kampanjoi pelkästään yksin? Tilastot eivät tarjoa mitään yksinkertaista tai selvää vastausta.
Brasilia (väestö 191 miljoonaa asukasta) ja Japani (128 miljoonaa) ovat olleet turvallisuusneuvoston jäseninä 10 kertaa, Intia (1,12 miljardia) ja Columbia (45 miljoonaa) seitsemän kertaa, Kanada (35 miljoonaa) 6 kertaa.
Saattaisi kuitenkin olla hyödyllisempää verrata Pohjoismaita yksittäin toisiin maihin Länsi-Euroopan ja muiden maiden ryhmässä.
Ruotsi (9,5 miljoonaa) on ollut kolmesti turvallisuusneuvoston jäsen samoin kuin Itävalta (8,5 miljoonaa) ja Portugali (10,6 miljoonaa, YK:n jäsen vasta vuodesta 1955 lähtien). Belgia (10,8 miljoonaa) ja Alankomaat (16,8 miljoonaa) ovat sitä vastoin olleet jäseninä 5 kertaa.
Tanska (5,5 miljoonaa) ja Norja (5 miljoonaa) ovat olleet turvallisuusneuvoston jäseninä neljästi, mikä on kerta useammin kuin Irlanti (6,4 miljoonaa).
Suomi (YK:n jäsen vuodesta 1955 lähtien) on ollut turvallisuusneuvostossa kahdesti samoin kuin Kreikka (10,8 miljoonaa).
Näitä lukuja voidaan verrata Italian (59 miljoonaa) kuuteen kauteen, Saksan (82 miljoonaa, jäsen vuodesta 1973) viiteen kauteen ja Espanjan (46 miljoonaa, jäsen vuodesta 1955) neljään kauteen.
Islanti (320 000 asukasta), joka on ollut kerran ehdolla turvallisuusneuvostoon, ei ole koskaan päässyt vaihtuvaksi jäseneksi, kuten ei myöskään 70 muuta YK:n 193 jäsenmaasta. Kaksi muuta Euroopan ”mikrovaltiota” Malta (390 000) ja Luxemburg (512 000) ovat kuitenkin tulleet valituiksi turvallisuusneuvostoon.
Tanska ja Norja ovat YK:n perustajajäseniä, Islanti ja Ruotsi liittyivät järjestöön vuotta myöhemmin ja Suomi vasta vuonna 1955.