Pohjois-Euroopan saamelaiset – yksi kansa, neljä maata

creative-commons---norske-samers-riksforbund3

creative-commons---norske-samers-riksforbund3

Maailmassa on yli 370 miljoonaa alkuperäiskansoihin kuuluvaa ihmistä, jotka asuvat noin 90 valtion alueella ympäri maailmaa. Saamelaiset ovat Euroopan pohjoisimmassa osassa asuva kansa, jonka asuttamaa aluetta Norjan, Ruotsin, Suomen ja Kuolan niemimaan alueella kutsutaan Saamenmaaksi: pohjoissaameksi alueen nimi on Sápmi.

Saamelaiset kuuluvat vähemmistöön kaikkialla Suomessa, Venäjällä, Ruotsissa ja Norjassa lukuun ottamatta Norjan Finnmark-läänin sisäosia ja Utsjoen kuntaa Suomessa. Vaikka saamelaisia pidetään yhtenä kansana, heidät voidaan myös jakaa useampaan ryhmään asutustapojen ja elinkeinojen perusteella. Heidän oikeutensa ja asemansa ovat lisäksi vahvasti riippuvaisia valtiosta, jonka alueella he asuvat.

SAAMELAISET NORJASSA

Norjassa saamelaisilla on oma parlamentti, joka tukee poliittisia aloitteita ja vastaa kansallishallinnon heille delegoimista tehtävistä ja laeista. Poliittisena elimenä Samediggi on aktiivinen asioissa, jotka ovat erityisen tärkeitä saamelaisväestölle. Aikaisemmin Norjan saamelaiset ovat kuitenkin kärsineet syrjinnästä erityisesti uskontoon ja kieleen liittyen, mikä on tavallista monien alkuperäiskansojen kohdalla.

Perinteinen animistinen ja shamanistinen elämäntapa syrjäytettiin 1700-luvulla ja nykyisin perinteisiä rumpuja voi nähdä vain museoissa. 1800-luvun lopussa käyttöönotettujen koululakien mukaan myös kaikki koulutus oli suoritettava norjaksi: lainsäädäntö pysyi voimassa aina toiseen maailmansotaan asti.

Nykyään tilanne on parantunut huomattavasti – mutta kaukana täydellisestä. Uuden tutkimuksen mukaan saamelaiset kokevat kymmenen kertaa enemmän syrjintää kuin etnisesti norjalaiset. Heidän kielensä ovat myös vaarassa: UNESCO on luokitellut kolme saamelaisten kieltä, joita on joko käytetty tai käytetään Norjassa, uhanalaisiksi, kaksi vakavasti uhatuiksi ja yhden uhatuksi.

Maanomistusoikeudet ovat myös yksi kiistakysymyksistä. Norja oli ensimmäinen maa, joka ratifioi kansainvälisen työjärjestö ILO:n alkuperäis- ja heimokansojen maanomistusoikeuksia koskevan yleissopimus 169:n vuonna 1990. Sopimuksessa mainitut omistus- ja hallintaoikeudet on kuitenkin tulkittu varsin tiukasti, ja myös suojatut käyttöoikeudet on katsottu kuuluvaksi omistusoikeuksien piiriin. Lisääntyneen saamelaisaktivismin seurauksena kiistelty Finnmark-laki hyväksyttiin vuonna 2005. Se antoi saamelaisille ja Finnmarkin väestölle oikeuden läänin maihin ja vesiin: noin 95 % pinta-alasta (46 000 km2) annettiin läänin asukkaiden hallintaan.

SAAMELAISET SUOMESSA

Saamelaisten asema alkuperäiskansana tunnustettiin Suomen perustuslaissa vuonna 1995, ja heillä on siitä lähtien ollut oikeus ylläpitää ja kehittää kieltään ja kulttuuriaan sekä perinteisiä elinkeinojaan. Vuodesta 1996 saamelaisilla on ollut kotiseutualueellaan kieli- ja kulttuurikysymyksiä koskeva perustuslaillinen itsehallinto-oikeus. Suomen lainsäädännön mukaan saamelaisilla on myös oikeus saada saamenkielistä palvelua viranomaisten kanssa asioidessaan. Suomessa asuu noin 9 000 saamelaista. Heistä noin 60 prosenttia asuu kotiseutunsa ulkopuolella, mikä kasvattaa saamenkielisen opetuksen, palveluiden ja viestinnän tarvetta Suomessa.

Kuten Norjassa, myös Suomessa maanomistusoikeudet ja kielikysymykset ovat saamelaisten suurimpia huolenaiheita. Saamenkielisten palveluiden saatavuus ei ole riittävää – kuten ei myöskään saatavien palveluiden laatu. Saamelaisilla ei ole omistusoikeuksia maihinsa, sillä 90 % Suomen Saamenmaasta kuuluu valtiolle. Lisähaasteen maanomistuskysymyksiin tuo se, että Suomi ei ole ratifioinut ILO:n yleissopimus 169:ää. Turun Åbo Akademin professori Martin Scheininin mukaan kilpailevat maankäyttötavat uhkaavat saamelaisten perinteistä elintapaa – jos hallitus päättää esimerkiksi tehdä hakkuutöitä poronhoitoalueilla, porojen laidunmaat tuhoutuvat.

Vuonna 2011 Euroopan neuvosto kritisoi Suomen saamelaisvähemmistön kohtelua. Neuvosto kehotti Suomea ratifioimaan ILO:n yleissopimus 169:n, julkaisemaan saamenkielistä sanomalehteä ja parantamaan saamelaisten edustusta poliittisissa päätöksentekoelimissä.

Saamelaiset ovat huolissaan heidän yhtäläistämisestään Suomen pääväestön kanssa. Tämä vaikuttaa heidän perinteisiin elinkeinoihinsa kuten poronhoitoon. Usein saamelaisia kohdellaan kielivähemmistönä – mutta ei kansana. Suomen entinen vähemmistövaltuutettu Johanna Suurpää on kuitenkin kiistänyt valtion suorittavan tarkoituksellista yhtäläistämispolitiikkaa. Saamelaiset eivät ole ainoita poronhoitoa harjoittavia pohjoissuomalaisia, joten Suurpään mukaan ongelmaan ei ole yksinkertaista ja kaikille osapuolille oikeudenmukaista ratkaisua. Kielikysymys on kuitenkin muodostumassa kriittiseksi.

Suomen, Ruotsin ja Norjan saamelaisten ihmisoikeusasemaan keskittyvä YK-raportti kehottaa Pohjoismaita tarjoamaan saamelaisten parlamenteille enemmän rahoitusta, jotta tietämys Arktisen alueen alkuperäiskansoista, heidän kielestään ja kulttuuristaan kasvaisi.

 

LÄHTEET

http://www.galdu.org
http://www.nrk.no/nyheter/distrikt/nordland/1.7690898
http://www.regjeringen.no/nb/dep/fad/tema/samepolitikk/samiske_sprak/fakta-om-samiske-sprak.html?id=633131
http://www.euractiv.com/culture/un-report-calls-sami-language-boost-news-501319
Joona, 2005, “The Political recognition and Ratification of ILO Convention No. 169 in Finland, with some comparison to Sweden and Norway”. Nordic Journal of Human Rights, Vol. 23 (3), pp 306-321
http://www.regjeringen.no/nb/dep/jd/dok/Veiledninger_brosjyrer/2005/fakta-om-finnmarksloven.html?id=88240
http://www.samediggi.fi/index.php?option=com_content&;;task=view&id=71&Itemid=104
http://yle.fi/alueet/lappi/2011/04/en_saamelaisten_maaoikeudet_kuntoon_2515355.html
http://ipsnews.net/news.asp?idnews=41887