YK:n yleiskokous hyväksyi vuonna 2015 päätöslauselman vuosittaisen kansainvälisen päivän perustamisesta, jolla tunnustetaan naisten ja tyttöjen kriittinen rooli tiede- ja teknologiayhteisöissä. Tätä päivää juhlitaan joka vuosi 11. helmikuuta – tänään on kansainvälinen päivä naisille ja tytöille tieteen ja teknologian parissa!
Viimeisen vuosikymmenen aikana kansainvälisen yhteisön investoinnit ovat johtaneet suureen muutokseen tyttöjen koulutuksessa, mutta STEM-aloilla (science, technology, engineering, mathematics – luonnontieteiden ja insinöörityön alat) on edelleen olemassa merkittävä sukupuoliero. Tällä hetkellä alle 30 prosenttia tutkijoista maailmassa on naisia ja vain noin 30 prosenttia kaikista naisopiskelijoista valitsee korkeakouluissa STEM-aloihin liittyviä opintoja. Sukupuolten epätasa-arvo STEM-aloilla ylläpitää olemassa olevaa sukupuolten epätasa-arvoa, sillä monet tulevaisuuden työt tulevat olemaan STEM-aloilla. Ongelma kasvaa, jos asiaa ei käsitellä lähitulevaisuudessa.
Miksi STEM-aloilla on niin suuri sukupuoliero?
Tutkimusten mukaan naisten puute STEM-aloilla johtuu sekä yhteiskunnallisista asenteista että oppimisprosesseista, joihin he altistuvat jo koulussa ollessaan nuoria. Tyttöjen asenteisiin vaikuttaa voimakkaasti myös välitön perheympäristö, etenkin vanhemmat, mutta myös laajempi sosiaalinen ympäristö.
Tutkimukset myös viittaavat siihen, että poikia kannustetaan enemmän STEM-aloille jo nuoresta lähtien. Tyttöjä kasvatetaan usein siihen, että STEM-alat ovat ”maskuliinisia” ja että naisten kyky näillä aloilla on luontaisesti heikompi kuin miesten. Tämä 
heikentää tyttöjen luottamusta, kiinnostusta ja halukkuutta opiskella STEM-aloihin liittyviä oppiaineita. Luottamus omaan kykyyn ja yhteenkuuluvuuden tunne ovat äärimmäisen tärkeitä, jotta tyttöjen mielenkiinto STEM-aloihin liittyviin aineisiin herää.
Mitä voidaan tehdä sukupuolten välisen kuilun poistamiseksi STEM-aloilla?
Koulutus ja sukupuolten tasa-arvo ovat kiinteä osa kestävän kehityksen tavoitteita, sekä omina kestävän kehityksen tavoitteina että katalysaattoreina kaikkien muiden tavoitteiden saavuttamisessa. STEM-alat ovat myös elintärkeitä kestävän kehityksen edellyttämien ratkaisujen löytämiselle. Uusia innovaatioita voidaan luoda laajentamalla lahjakkaiden tutkijoiden joukkoa lisäämällä naisia.
Jotta sukupuolten välistä eroa saadaan vähennettyä, perheiden ja muiden sosiaalisten yhteisöjen on edistettävä tyttöjen kiinnostusta tieteeseen jo varhaisessa lapsuudessa. Haitalliset stereotypiat on hylättävä, ja opettajat on koulutettava kannustamaan tyttöjä jatkamaan uraa STEM-aloilla. Jos naisia on opettamassa STEM-aineita, sillä on positiivinen vaikutus tyttöjen suorituskykyyn, ja mentorointi näyttää olevan erityisen hyödyllistä tytöille. Se lisää heidän itseluottamustaan ja parantaa lisää heidän ymmärrystään STEM-urista. Tällä tavalla tyttöjen keskuudessa voidaan rakentaa ’tieteellistä identiteettiä’, joka välittää tärkeän viestin: tiede on kaikille!