Najmo Fyiasko on pirteä ja iloinen somalialainen nainen, mutta 21 vuoden ikään mennessä hän on kokenut monia asioita, joita kenenkään tytön ei pitäisi joutua kokemaan: naisten ympärileikkaus, pakkoavioliitto 11 vuoden iässä, siviilisodassa haavoittuminen ja maanpakoon ajaminen kotimaastaan.
Kaikesta huolimatta Najmo Fiyasko Finnbogadóttir nauraa ja vitsailee kertoessaan tarinaansa. Tarinaa, joka on sydäntä särkevä ja ikävä kyllä hyvin yleinen Somaliassa ja monissa muissa maissa ympäri maailmaa.
”Kaikki alkoi hullun tytön puhuessa siitä, mikä häntä kiinnostaa”, nauraa Najmo Fiyasko Finnbogadóttir makuuhuoneessaan, joka sijaitsee jaetussa asunnossa Lontoossa. Najmo on utelias ja aina etsinyt vastauksia sekä nuoresta asti kysynyt kysymyksiä: Miksi? Miksi pienten tyttöjen sukupuolielimiä silvotaan heidän omien perheiden tahdosta? Miksi pieniä 11-vuotiaita tyttöjä naitetaan miehille, jotka ovat kolme kertaa vanhempia? Miksi naiset laittavat tyttärensä kokemaan satuttavia rituaaleja, kun he itse ovat joutuneet kokemaan saman kohtalon?
”Minulla on aina ollut niin paljon kysymyksiä mielessä. Enkä koskaan ole saanut niihin vastausta”, Najmo toteaa.
Najmo syntyi vuonna 1998 Somaliassa perheeseen, jossa hänellä on kahdeksan sisarusta. Hänen ollessa vasta 11-vuotias murhattiin hänen isänsä. Najmon setä päätti, että Najmon täytyisi mennä naimisiin oman serkkunsa kanssa, joka oli jo silloin 32-vuotias. Najmon mukaan Somaliassa on yleistä ajatella, että naisten täytyy mennä aikaisin naimisiin, jotta heillä olisi mies suojelemassa. YK luokittelee lapsiavioliitot ihmisoikeusrikkomukseksi, ja UNICEF:n mukaan 45 prosenttia somalialaisista naisista naitetaan ennen 18-vuoden ikää.
”Koko perheeni kampanjoi avioliittoni puolesta”, Najmo muistelee, ”Minua yllätti ja satutti eniten se, että naiset ympärilläni – tätini, naapurini, kaikki – kukaan ei auttanut minua. Naiset painostivat minua hyväksymään avioliiton, vaikka olin vain pieni tyttö.”
Avioliiton jälkeen Najmon veli auttoi häntä pakenemaan Mogadishuun, jossa hän piileskeli kaksi vuotta, kunnes terroristi-isku vahingoitti hänen molempia jalkojaan. Najmon perhe löysi hänet sairaalasta, missä hänen setänsä painosti häntä palaamaan takaisin aviomiehelleen. Najmo tästä huolimatta pakeni serkkujensa avulla Sudaniin sukulaistensa luokse. Häntä neuvottiin menemään Eurooppaan, jolloin hän liittyi ihmisten salakuljetusrinkiin ylittääkseen Saharan autiomaan 28 päivässä, mennäkseen Libyan läpi ja matkatakseen Välimeren yli pienellä veneellä.
”Kävimme läpi helvetin”, Najmo muistelee, ”hyvä ystäväni itseasiassa kuoli.”
Najmo päätyi Maltalle pakolaisleirille, missä Saksassa asuva somalialainen mies kehui Najmon kauneutta.
”Tämänkaltaiset miehet ottavat tähtäimeensä vahingoittuvassa asemassa olevia naisia. Mies sanoi: ”haluan mennä naimisiin kanssasi”. Meidän kulttuurissamme täytyy maksaa morsiamen perheelle naimisiinmenosta. Hän sanoi haluavansa ottaa yhteyttä perheeseeni ja lähettää heille rahaa järjestääkseen avioliiton. Sanoin: ”mikset lähetä sitä minun kauttani?” Hän lähetti minulle rahan, ja se oli viimeinen kerta, kun hän kuuli minusta”, Najmo sanoo nauraen.
Kuljettuaan Saksan ja Tanskan läpi Najmolle annettiin väärennetty Belgian passi ja sanottiin, että hänen täytyy mennä Kanadaan menevään lentokoneeseen. Lentokone pysähtyisi Islannissa, joten häntä neuvottiin lähtemään lentokoneesta ja esittämään kuin hän olisi yksi turisteista. Najmo oli kuitenkin hukassa, sillä hän puhui vain somalia, hänellä oli vain 70 euroa mukanaan ja hän ei ollut koskaan ennen nähnyt lunta. Pian islantilaiset viranomaiset pidättivät hänet ja veivät hänet maan lastensuojelupalveluun. Tässä kohtaa Najmo oli 16-vuotias ja oli käyttänyt jo kolme vuotta matkaansa pois Somaliasta.
Islannin viranomaiset kysyivät mitä hän haluaa. ”Antakaa minulle perhe ja koulutus. Loput pystyn tekemään itse”, hän vastasi.
”Käytän jokaisen mahdollisen tilaisuuden levittääkseni tietoa”
Najmo sijoitettiin sijaisperheeseen, ja hän kehitti nopeasti hyvän suhteen sijaisisäänsä, Finnbogiin. Najmo yllättyi asioista, joita hän näki uudessa kodissaan. Jokaisessa vieraillussa toimistossa hän näki naisia työskentelemässä. Tytöt tanssivat, kävivät kuntosaleilla ja elivät elämiään juuri kuten he halusivat.
”Islanti oli silmiä avaava kokemus minulle. Olin ollut koko elämäni somalialaisten kanssa, mutta kun tulin Islantiin näin sen kaiken minkä teemme väärin. Istuin joka päivä huoneessani ja kysyin itseltäni” Mitä voin tehdä tällä hetkellä?” Olin vain oppilas, joten mahdollisuuksia tekemiseen ei ollut paljoa. Ajattelin: ”mitä jos liityn sosiaaliseen mediaan ja jaan mielipiteeni kaikille, jotka haluavat kuunnella?”
Najmo aloitti videoiden lataamisen sosiaaliseen mediaan. Videoissa hän puhui suoraan Somaliaan liittyvistä asioista, jotka kiinnostavat häntä: lapsiavioliitto, naisten sukupuolielinten silpominen, naisten ja tyttöjen oikeudet. Najmon sijaisvanhemmat tukivat hänen unelmaansa, ja asettivat hänelle pienen studion hänen huoneeseensa Islannissa. Najmon Facebook ja YouTube -kanavat kasvoivat, ja nyt hänellä on yli 75 000 seuraajaa.
”Käytän jokaisen mahdollisen tilaisuuden levittääkseni tietoa”, Najmo sanoo, ”Nämä tytöt ovat kuin me. He haluavat samoja asioita kuin me. Hyviä vaatteita, meikkejä, käydä ulkona, pitää hauskaa. Mutta heillä on lapsia.”
”Miehet saattavat elää 20 vuotta vaimonsa kanssa näkemättä koskaan hänen intiimiosiansa”
Avioliiton koittaessa Najmo oli jo ollut kohde sukupuolten elinten silpomiselle. Sukupuolielinten silpomisella tarkoitetaan prosessia, jossa poistetaan osittain tai kokonaan ulkoiset sukupuolielimet. Prosessi on juurtunut tiukasti somalialaiseen kulttuuriin, ja 98 prosenttia somalialaisista naisista ovat kokeneet sen. Ympärileikkaamattomat naiset nähdään likaisina, ja vain harvat miehet haluavat naida ympärileikkaamattoman naisen. Rituaalin suorittaa yleensä paikallinen nainen, joka käyttää apunaan veistä, saksia tai partateriä poistaakseen sukupuolielinten osia samalla kun naispuoliset perheenjäsenet pitelevät tyttöä paikallaan lattiaa vasten.
Vaikka Najmo on tottunut kertomaan tarinaansa suorapuheisesti ja avoimesti, kerää hän silti itsevarmuutta kertoakseen elämänsä kipeistä osista, kuten esimerkiksi hänen setänsä toimista ennen Najmon avioliittoa:
”Setäni sanoi, että yksikään mies ei koskettaisi minua ennen kuin täytän 13 vuotta, mutta se ei ollut totta. Ensimmäisenä yönä aviomieheni ei edes räpsäyttänyt silmiään ennen kuin raiskasi minut. Kun sinut on ympärileikattu, et voi kävellä kolmesta neljään päivään ensimmäisen seksikerran jälkeen.”
Monet miehet eivät ole tietoisia siitä, kuinka vahingoittavaa ympärileikkaaminen on naisten terveydelle ja hyvinvoinnille. Vaikka operaatio itsessään kestää alle puolituntia, vaikutukset kestävän eliniän. Rituaalin jälkeen monet tytöt kokevat infektioita tai liiallista verenvuotoa, ja kokevat loppuelämänsä synnytykseen liittyviä komplikaatioita ja ongelmia kehon nesteiden erittämisessä.
”Miehet voivat elää vaimojensa kanssa 20 vuotta näkemättä koskaan hänen intiimiosiansa”, Najmo sanoo, ”He eivät itseasiassa tiedä miltä ne näyttävät uskonnon ja kulttuurin vuoksi. Sinun täytyy olla ujo, kun nukut vaimosi kanssa. Sinun täytyy sammuttaa valot. Joten käytän mallinukkea.”
Najmo viittaa mallinukkeen, joka on luonnollisen kokoinen malli naisen sukupuolielimistä. Naisten ympärileikkaaminen jaetaan neljään alakategoriaan riippuen prosessin vakavuudesta. Vakavimmassa prosessissa poistetaan kokonaan klitoris, pienemmät häpyhuulet ja vahingoitetaan suurempien häpyhuulien sisempää osaa. Suuremmat häpyhuulet ommellaan kiinni toisiinsa, ja ompelussa jätetään vain pieni aukko virtsalle ja kuukautisverelle poistua. Melkein jopa kaksi kolmesta tytöistä Somaliassa kokevat tämänkaltaisen ympärileikkauksen.
”Käytän mallia, ja kerron miten ympärileikkaus tehdään. Lopuksi sanon ”Äiti, miksi teet näin minulle? Miksi satutat minua?” Monet äidit viestittävät minulle: ”Emme tienneet. Äitini teki sen minulle. Isoäitini teki sen hänelle.” Isät viestittävät: ”Emme tienneet prosessin olevan tällainen. Emme anna heidän vaimojensa tehdä tätä enää.” Naiset eivät tee tätä koska he vihaisivat tyttäriään. He tekevät sen miellyttääkseen miehiä.”
Najmon tunteellinen lähestymistapa koskettaa monia, mutta muutoksenvastaisuus on vahvaa. Ei ole helppoa muuttaa syvään juurtuneita kulttuurillisia käytäntöjä, ja Najmo on saanut monia tappouhkauksia, joissa häntä syytetään liiallisesta länsimaalaisuudesta ja häpeän tuomisesta perheelleen. Jotkut hänen läheisistä ystävistään kehottavat häntä olemaan varovainen, mutta on monia aiheita, joista hän haluaa keskustella.
”Saan uhkauksia, mutta en välitä niistä. Menen mihin halua. Kuka muutenkaan tappaisi tätä hullua tyttöä, kun on paljon tärkeämpiäkin ihmisiä?” Najmo pohtii.
Najmo on aina huolissaan oikeasta tavasta lähestyä vaikeita kulttuurillisia aiheita, joten hän puhuu paljon oikeasta tavasta kommunikoida kohdeyleisönsä kanssa.
”Jokaisessa yhteisössä on oikea lähestymistapa, mutta sillä ei voi olla aikarajaa. Silloin tuhlaan rahaa ja aikaa. Sinun täytyy puhua heidän kieltään ja visualisoida. Meidän täytyy näyttää miehille se tuska, jota koemme. Meidän täytyy kouluttaa äitejä. Meidän täytyy löytää tapa lähestyä jokaista yhteisöä”.
”Nämä tytöt ovat kuin me”
Islannista kotonaan videoiden tekemisen jälkeen Najmo on työskennellyt EU:lla Day of the Girl -kampanjan edustajana ja Amnestyn kansainvälisen pohjoismaalaisten nuorten konferenssissa. Nykyään hän opiskelee Länsi-Lontoon yliopistossa yritysjohtajuutta, ja hänellä on monia suunnitelmia tulevaisuudelle. Hän työskentelee kolmen muun tytön kanssa sen eteen, että muilla olisi mahdollisuus siihen, minkä eteen hän itse taisteli: puhumisalusta. Videot, jotka hän teki makuuhuoneessaan Islannissa, ovat kasvaneet sosiaalisen median alustaksi nimeltä MID SHOW. Hän toivoo, että tulevaisuudessa MID SHOW kasvaa sisältämään useita kanavia, jotka koskettavat somaleja kiinnostavia yhteiskunnallisia aiheita.
”Jos sinulla on tarina, jonka haluat jakaa mistäpäin maailmaa tahansa, löydämme sinulle tavan kertoa sen”, Najmo sanoo, ”Jos haluat piilottaa kasvosi, voimme tehdä sen. Olen väsynyt kuulemaan ihmisten sanovan, että keksimme näitä tarinoita. Haluamme uhrien puhuvan omasta puolestaan.”
Hänen pitkäaikainen tavoitteensa on päästä Somalian presidentiksi. Ei siksi, että hän haluaa johtajaksi, vaan siksi, että hän haluaa osoittaa naisen olevan kykenevä kaikkeen. Kun häneltä kysytään millainen hänen elämänsä olisi ollut, jos hän ei olisi onnistunut pakenemaan Somaliasta, Najmo huokaa: ”Olisin hyväksynyt tilanteen kuten miljoonat muut tytöt ennen minua”.
Lännessä tapahtunut naisten vapautuminen antaa Najmolle toivoa, että myös Somaliassa asiat muuttuvat. Hänestä tuntuu jo nyt, että hänen sosiaalisen median kampanjat saavat muutosta aikaan. Somalialaiset 50-60-vuotiaat naiset ovat tulleet juttelemaan hänelle kadulla, kiitelleet hänen työstään ja sanoneet: ”Olemme olleet hiljaa koko elämämme. Jokainen sinun suustasi tuleva sana on meidän sanojamme”.
Häntä rohkaisee myös kaikkien miesten antama tuki. Samanaikaisesti hän varoittaa muita miehiä hiljaa olemisesta: ”Kaikki miehet eivät ole pahoja Somaliassa, mutta hyvät miehet ovat hiljaa. Niin kauan, kun he ovat hiljaa, he eivät ole hyviä miehiä.”
Muutos ei tapahdu nopeasti. Najmon isä oli aktivisti, ja Najmo haluaa kunnioittaa hänen muistoaan työnsä kautta. Hän myös tietää, että hän ei voi tehdä kaikkea yksin. Hän pyytää lisää ihmisiä liittymään hänen taisteluunsa naisten ja tyttöjen sortoa vastaan:
”Jos ajattelet, että muut naiset taistelevat puolestasi sinun oikeuksiesi vuoksi, olet väärässä. Muut naiset voivat kannustaa sinua, mutta sinä olet se, jonka täytyy tehdä työ. Jos et, olet ikuisesti siinä missä olet nyt, ja tyttärelläsi tulee olemaan sama kohtalo.”