YK:n pääsihteeri António Guterres varoittaa, että pahimmassa tapauksessa maailma joutuu seitsemän vuotta kestävään maailmanlaajuiseen lamaan koronaviruspandemian seurauksena.
Pääsihteerin mielipidekirjoituksessa, joka on julkaistu sanomalehdissä kaikkialla maailmassa, Guterres kirjoittaa:
”Tässä skenaariossa maailma jakautuu ja populismi sekä muukalaisviha kukoistavat. Jokainen maa taistelee yksin tai liittoumissa vain tiettyjä ongelmia vastaan. Lopulta maailma epäonnistuu luomaan hallinnon, jolla olisi mahdollista voittaa yhteiset haasteet.
Tuloksena on maailmanlaajuinen lama, joka kestää ainakin viidestä seitsemään vuoteen. Vasta tämän jälkeen saavutetaan uusi normaali, jonka luonnetta on mahdotonta ennustaa.”
Alla on pääsihteerin mielipidekirjoitus Herätys koko maailmalle kokonaisuudessaan:
Herätys koko maailmalle
António Guterres
COVID-19-pandemia, ilmastonmuutos, rasismi ja kasvava epätasa-arvo. Maailma on sekasorrossa.
Tämän kaiken ohessa me olemme kansainvälinen yhteisö horjumattomalla näkemyksellä, joka tiivistyy Yhdistyneiden kansakuntien 75 vuotta vanhaan peruskirjaan. Tämä visio paremmasta tulevaisuudesta perustuu tasa-arvoon, yhtenäiseen kunnioitukseen ja kansainväliseen yhteistyöhön. Se on auttanut meitä välttämään kolmannen maailmansodan, joka olisi ollut katastrofaalinen planeettamme elämälle.
Nyt vastassamme on yhteinen haaste: meidän täytyy löytää yhteishenki, jonka avulla voimme voittaa kohtaamamme haasteet.
Pandemia on paljastanut maiden ja yhteisöjen sisäisen ja niiden välisen vakavan ja rakenteellisen epätasa-arvon. Se on myös alleviivannut maailman heikkouksia: olemme valmistautumattomia seuraavaan terveyskriisiin, ja sen lisäksi olemme suoriutuneet heikosti ilmastokriisin torjunnasta, internetissä tapahtuvien laittomuuksien estämisestä ja ydinaseiden leviämisen rajoittamisesta. Kaikkialla maailmassa ihmiset menettävät luottamustaan poliittisiin instituutioihin ja laitoksiin.
Tätä hätätilaa pahentaa myös muut syvälle juurtuneet humanitaariset kriisit: konfliktit jatkuvat tai jopa pahenevat, ennätysmäärä ihmisiä pakenee kodeistaan, Afrikkaa ja Etelä-Aasiaa koettelevat kulkusirkkaparvet, Etelä-Afrikkaa ja Keski-Amerikkaa uhkaavat kuivakaudet. Kaikki tämä tapahtuu samalla kun geopoliittiset jännitteet kasvavat.
Kohdatessamme nämä haasteet täytyy maailmanjohtajien nöyrtyä ja ymmärtää yhtenäisyyden ja solidaarisuuden tärkeys.
Kukaan ei kykene ennustamaan tulevaa, mutta itse uskon kahteen mahdolliseen skenaarioon.
Ensimmäisenä ”positiivinen” skenaario.
Tässä skenaariossa maailma selviää jotenkuten. Globaalin pohjoisen maat organisoivat toimivan strategian tilanteesta selviämiseksi. Kehittyvät maat saavat tukea ja niiden nuori väestö auttavaa hallitsemaan kriisin vaikutuksia.
Rokote ilmestyy noin seuraavan yhdeksän kuukauden aikana, ja yleisen edun mukaisesti se jaetaan maailmanlaajuisesti ”kansan rokotteena” kaikille.
Jos tavoittelemme tätä skenaariota ja talous lähtee uuteen nousuun, voimme saavuttaa jonkinlaisen normaaliuden jo kahdessa tai kolmessa vuodessa.
Toinen skenaario on huomattavasti synkempi. Siinä maat epäonnistuvat koordinoimaan yhteisiä toimia. Virus palaa aina takaisin uusissa aalloissa. Tilanne kehittyvissä maissa on katastrofaalinen. Rokotetta ei saada kehitettyä, ja vaikka saataisiin, maat kilpailevat siitä rajusti ja taloudellisesti vahvat maat hankkivat sen ensin itselleen jättäen muut jälkeen.
Tässä skenaariossa maailma jakautuu ja populismi sekä muukalaisviha kukoistavat. Jokainen maa taistelee yksin tai liittoumissa vain tiettyjä ongelmia vastaan. Lopulta maailma epäonnistuu luomaan hallinnon, jolla olisi mahdollista voittaa yhteiset haasteet.
Tuloksena on maailmanlaajuinen lama, joka kestää ainakin viidestä seitsemään vuoteen. Vasta tämän jälkeen saavutetaan uusi normaali, jonka luonnetta on mahdotonta ennustaa.
Emme tiedä kumpaa skenaariota kohti olemme matkalla. Meidän täytyy tavoitella parasta, mutta valmistautua pahimpaan.
Tämän hirvittävän pandemian täytyy olla herätys, joka saa poliittiset johtajat ymmärtämään, että olettamuksiemme ja lähestymistapojemme täytyy muuttua, ja että jakautuminen on vaarallista kaikille.
Ymmärtämällä tämän ihmiset voivat tajuta, että ainoa tapa puuttua maailmanlaajuisiin ongelmiin on maailmanlaajuinen hallinto, joka koostuu vakaista mekanismeista ja kansainvälisestä yhteistyöstä.
Emmehän voi palata niihin järjestelmiin, jotka mahdollistivat nykyisen kriisin syntymisen. Meidän täytyy rakentaa tulevaisuus paremmin, mikä tarkoittaa kestävämpiä, ketään syrjimättömiä ja tasa-arvoisia yhteiskuntia ja talouksia.
Jotta voimme saavuttaa tämän, täytyy meidän kuvitella kansakunnille uudet toimintamallit. Nykyajan multilateralismi ei ole tarpeeksi suurta, kunnianhimoista tai voimakasta. Tarpeeksi voimakkaatkaan toimijat eivät ole halukkaita käyttämään voimaansa. Tämä on käynyt ilmi turvallisuusneuvoston haasteista.
Tarvitsemme verkostoitunutta multilateralismia. Yhdistyneiden kansakuntien ja sen alaisten järjestöjen, Maailmanpankin, Kansainvälisen valuuttarahaston, alueellisten järjestöjen kuten Afrikan unionin ja Euroopan unionin, kauppajärjestöjen ja muiden toimijoiden täytyy tehdä tehokasta ja tiivistä yhteistyötä.
Tarvitsemme multilateralismia, joka huomioi kaikki. Nykyään hallitukset eivät ole ainoita, joilla on valtaa ja poliittista vipuvoimaa. Kansalaisyhteiskunnat, yritysmaailma, paikalliset viranomaiset, kaupunkien ja alueiden hallitukset ovat yhä enemmän johtajarooleissa.
Ymmärtämällä tämän voimme saavuttaa tehokaan multilateralismin, jolla saadaan maailmanlaajuinen hallinto toimimaan.
Uuden, verkostoituneen, ketään syrjimättömän ja tehokkaan multilateralismin täytyy perustua Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan kestäviin arvoihin, sillä sellaisena multilateralismi herättäisi meidät ja estäisi meitä joutumasta isompaan vaaraan.
Poliittisten johtajien kaikkialla täytyy reagoida tähän herätykseen ja tehdä yhteistyötä, jotta voimme puuttua maailman heikkouksiin, vahvistaa kyvykkyyttämme ylläpitää maailmanlaajuista hallintoa sekä vahvistaa multilateraalisia instituutioita. Johtajien täytyy saada voimaa yhtenäisyydestä ja solidaarisuudesta, jotta selviämme aikamme suurimmasta haasteesta.