YK:n pääsihteeri avasi yleiskokouksen korkean tason keskustelun jyrkällä viestillä: maailma hukkuu päällekkäisiin kriiseihin – sotiin ja humanitaarisiin hätätilanteisiin, ilmaston hajoamiseen – ja johtajien on päätettävä nyt, “millaisen maailman me valitsemme rakentaa yhdessä.”
Joka syyskuu valtion- ja hallitusten päämiehet kokoontuvat New Yorkiin korkean tason viikkoon, jossa johtajat esittelevät globaalit prioriteettinsa. Pääsihteerin avauspuhe on perinteisesti suunnannäyttäjä.
Tänä vuonna, kun YK viettää 80-vuotisjuhlaansa, António Guterres muistutti järjestön perustamisesta toisen maailmansodan jälkeen, jolloin valtiot loivat Yhdistyneet kansakunnat “käytännöllisenä strategiana ihmiskunnan selviytymiselle.”
– 80 vuotta myöhemmin kohtaamme jälleen saman kysymyksen kuin perustajamme – mutta kiireellisempänä, monimutkaisempana, armottomampana, hän sanoi edustajille.
Maailma piiritystilassa
YK:n pääsihteeri kuvaili maailmankuvaa, jota leimaavat väkivalta, nälkä ja ilmastokatastrofi.
– Olemme siirtyneet aikakauteen, jota määrittävät vastuuttomat mullistukset ja taukoamaton inhimillinen kärsimys, pääsihteeri totesi ja varoitti, että rauhan ja edistyksen pilarit horjuvat rankaisemattomuuden, eriarvoisuuden ja välinpitämättömyyden painon alla.
YK on välttämätön
Tässä tilanteessa Guterres korosti, että YK on edelleen korvaamaton.
– Parhaimmillaan YK on enemmän kuin kokouspaikka, se on moraalinen kompassi, rauhan voima… kansainvälisen oikeuden vartija ja hätätilanteessa olevien ihmisten pelastusköysi.
Hän totesi, että nykyinen moninapainen maailma voi tuoda dynaamisuutta mutta, että ilman yhteistyötä se uhkaa muuttua epävakaudeksi.
– Moninapaisuus ilman tehokkaita multilateraalisia instituutioita johtaa kaaokseen – kuten Eurooppa oppi ensimmäisen maailmansodan seurauksena, hän sanoi.
Kansainvälinen yhteistyö ei ole naiivia, vaan välttämätöntä, hän korosti.
– Yksikään maa ei voi pysäyttää pandemiaa yksin. Yksikään armeija ei voi estää lämpötilan nousua. Yksikään algoritmi ei voi palauttaa luottamusta, kun se on kerran menetetty.
Tämä on ”kovaa pragmatismia” yhteisten globaalien uhkien edessä, hän sanoi.
Viisi kiireellistä valintaa
Pääsihteeri esitti hallituksille “viisi kriittistä valintaa”:
Rauha sodan sijaan: Sudanista Ukrainaan ja Gazaan ulottuvat konfliktit osoittavat, mitä kansainvälisen oikeuden laiminlyönti maksaa. ”Peruskirja ei ole valinnainen. Se on perustamme”, hän sanoi ja kehotti tulitaukoihin, vastuullisuuteen ja diplomatiaan.
Arvokkuus ja oikeudet: Ihmisoikeudet ovat “rauhan peruskallio.” Kansalaisvapauksien suojaamisen on kuljettava käsi kädessä kehitysrahoituksen kanssa, jotta maat voivat investoida terveyteen, koulutukseen ja mahdollisuuksiin.
Ilmasto oikeudenmukaisuus: ”Fossiiliset polttoaineet ovat häviävä veto”, hän totesi ja kehotti nopeuttamaan investointeja uusiutuviin energialähteisiin, vahvistamaan kansallisia ilmastositoumuksia ja lisäämään rahoitusta heikoimmassa asemassa oleville maille. ”Tieteen mukaan lämpötilan nousun rajoittaminen 1,5 asteeseen on edelleen mahdollista… mutta aika on käymässä vähiin.”
Teknologia ihmiskunnan hyväksi: Tekoälyä ja muita työkaluja on hallittava vastuullisesti. “Mikään kone ei saa päättää kuka elää ja kuka kuolee”, hän sanoi ja vaati maailmanlaajuisen sääntöjen luomiseen, jotta teknologia palvelee ihmisiä.
Vahvempi YK: Kriisien moninkertaistuessa YK:n on sopeuduttava, ja jäsenvaltioiden on rahoitettava sitä asianmukaisesti. Hän kritisoi epätasapainoa, jossa “jokaista rauhanrakentamiseen sijoitettua dollaria kohti maailma käyttää 750 dollaria sodankäynnin välineisiin.”
“Emme saa koskaan luovuttaa”
Guterres päätti puheensa henkilökohtaisella muistolla lapsuudestaan “diktatuurin pimeydessä, jossa pelko vaimensi äänet ja toivo oli lähes murskattu.”
Kokemus, jonka hän sai kasvaen Portugalin autoritaarisessa hallintojärjestelmässä, opetti hänelle, että ”todellinen valta nousee ihmisistä – yhteisestä päättäväisyydestämme puolustaa ihmisarvoa”.
Hänen tärkein viestinsä oli yksinkertainen: johtajat eivät saa antautua epätoivolle.
– Maailmassa, jossa on monia valintoja, on yksi valinta, jota emme saa koskaan tehdä: valinta luovuttaa. Emme saa koskaan luovuttaa, hän vannoi. Se on minun lupaukseni teille.