Hukkuminen on maailmanlaajuisesti yksi yleisimmistä syistä tahattomiin loukkaantumiskuolemiin. Monet näistä tarpeettomista kuolemista voitaisiin kuitenkin välttää, jos sekä viranomaiset että muut ihmiset pyrkisivät ehkäisemään niitä asianmukaisesti. 25. heinäkuuta Yhdistyneet kansakunnat lisäävät tietoisuutta hukkumistapaturmista ja niiden vaikutuksista yhteisöihin.
WHO:n mukaan hukkuminen on kolmanneksi suurin syy tahattomiin loukkaantumiskuolemiin maailmanlaajuisesti. Täten vuosittain yli 200 000 ihmistä kuolee hukkumisen vuoksi eri puolilla maailmaa. Riskiryhmiin kuuluvat erityisesti lapset, miehet ja henkilöt, jotka toimivat veden äärellä.
Hukkuminen on pelottava tapa kuolla. Siinä henkilö tukehtuu, kun keuhkot täyttyvät nesteestä. Hukkuminen on aina traaginen tapahtuma perheille ja yhteisöille.
Hukkumisten takana piilevät syyt vaihtelevat suuresti. Jotkut hukkumistapaukset liittyvät riskikäyttäytymiseen, kuten yksinuintiin ja alkoholinkäyttöön. Toiset taas johtuvat luonnonkatastrofeista, kuten tulvista. Monet turvapaikanhakijat ympäri maailmaa kuolevat hukkumisen vuoksi yrittäessään löytää turvapaikkaa.
Monet ihmiset, kuten kalastajat, ovat riippuvaisia vesistöistä, joiden äärellä heidän on elääkseen pakko työskennellä. Tämä lisää heidän hukkumisriskiään, varsinkin kun monesti asianmukaisia varusteita ei ole taattu.
Hukkuminen Pohjoismaissa
Suurin osa maailman hukkumisista tapahtuu WHO:n läntisellä Tyynenmeren alueella ja Kaakkois-Aasian alueella. Pohjoismailla on kuitenkin myös parantamisen varaa ehkäisyn suhteen.
Esimerkiksi Suomessa yli puolet hukkumisonnettomuuksista on tapahtunut alkoholin vaikutuksen alaisuuden takia. Suurin osa Suomen hukkuneista ei myöskään ole käyttänyt asianmukaista pelastusliiviä.
Tämän tyyppiset hukkumiset ovat hyvin estettävissä, kun vesillä noudatetaan asianmukaista käyttäytymistä.
WHO:n vuoden 2014 raportin mukaan Pohjoismaiden hukkumistapaturmat ovat suhteellisesti korkeinta Islannissa (2,5 sataatuhatta ihmistä kohti) ja Suomessa (2,4 sataatuhatta ihmistä kohti).
Nämä luvut ovat suuria, jos verrataan naapurimaihin. Saman raportin mukaan sataatuhatta ihmistä kohti sekä Norjassa että Ruotsissa kuoli 1,4 henkilöä. Vähiten hukkumistapaturmia tapahtui Tanskassa, jossa 1,2 ihmistä 100 000:een verrattaessa hukkui.
Niin monet voitaisiin estää
Kaikkien maiden kaikkia sidosryhmiä kannustetaan parantamaan valmiuttaan ja toimenpiteitä hukkumistapahtumien estämiseksi.
Koulutus on aina ratkaiseva tapa hallita hukkumistapaturmia. Uinnin ja vesiturvallisuuden perustaitojen tulisi olla kaikkien saatavilla. Kaikilla kansalaisilla tulisi myös olla perusymmärrys turvalliseen pelastamiseen ja elvytykseen liittyen.
Viranomaisten tehokas toiminta ja valvonta ovat tärkeitä hukkumisten estämisessä. Joillakin alueilla, joiden lähellä on vettä, uusien esteiden asentaminen on hyvä tapa kontrolloida veden varaa joutumista. Veneily-, merenkulku- ja lauttasääntöjen vahvistaminen on merkittävä tapa vähentää vesiajoneuvo-onnettomuuksiin liittyviä hukkumisia.
Ilmastonmuutoksen aikakaudella on yhä tärkeämpää lisätä kansallista valmiutta reagoida odottamattomiin ilmasto-olosuhteisiin. Tulvien yleistyessä maiden tulisikin parantaa tulvariskien hallintamenetelmiä, jotta haavoittuvien yhteisöjen hukkumisriskiä voidaan alentaa.
Maailman hukkumisenehkäisypäivänä 25. heinäkuuta on tarkoitus herättää huomiota maailman hukkumistilastoista. Päivä kannustaa sekä ihmisiä että viranomaisia reagoimaan, jotta hukkumistaapauksia voidaan vähentää. Asianmukaisilla suunnitelmilla ja toimilla monet traagiset, varhaiset ja tarpeettomat hukkumiskuolemat voidaan estää kaikkialla maailmassa.