Naisten sukupuolielinten silpomisella (female genital mutilation, FGM) tarkoitetaan kaikkia kulttuurisista tai muista ei-hoidollisista syistä tehtäviä toimenpiteitä, joihin liittyy naisten ulkoisten sukuelinten osittainen tai täydellinen poistaminen tai niiden vahingoittaminen jollain muulla tavalla.
On arvioitu, että yli 200 miljoonaa tyttöä ja naista, on läpikäynyt silpomisen maissa, joissa silpominen kuuluu maan tai yhteisön perinteisiin. Arviolta 68 miljoonaa tyttöä on vaarassa joutua silvotuksi vuoteen 2030 mennessä. Tänään, 6. helmikuuta on tyttöjen ympärileikkauksen vastainen päivä, ja YK haluaa lisätä ihmisten tietoisuutta aiheesta ja lisätä ponnisteluja tämän vaarallisen perinteen lopettamiseksi.
Vaikka silpominen on vähentynyt useimmissa maissa, joissa se on yleistä, myös useimmissa näissä maissa väestönkasvuaste on nopea – mikä tarkoittaa, että silpomisen läpikäyvien tyttöjen ja naisten määrä kasvaa edelleen, jos käytäntö jatkuu nykyisellä tasolla. Naisten sukupuolielinten silpomista esiintyy noin 30 eri maassa, pääasiassa Afrikassa, Lähi-idässä ja Aasiassa. Joitakin naisten sukupuolielinten silpomismuodoista on tavattu myös muissa maissa, muun muassa tietyissä etnisissä ryhmissä Etelä-Amerikassa. Kansainvälisen muuttoliikkeen myötä silvottuja ja silpomisuhan alaisia tyttöjä ja naisia asuu nykyään ympäri maailmaa.
Sukupuolielinten silpominen voi aiheuttaa lyhyt- ja pitkäaikaisia terveyskomplikaatioita, mukaan lukien kroonista kipua, infektioita, lisääntynyttä HIV-tartunnan riskiä, ahdistusta ja masennusta, synnytykseen liittyviä komplikaatiota, hedelmättömyyttä ja pahimmassa tapauksessa se voi johtaa kuolemaan. Sen lisäksi, että silpominen aiheuttaa henkistä ja fyysistä vahinkoa, se on myös naisten ja tyttöjen ihmisoikeuksien räikeä rikkomus.
On tärkeää muistaa, että mikään uskonto ei vaadi tyttöjen ympärileikkausta, vaikka sitä joskus perustellaan uskonnon nimissä. Perinnettä harjoittavat eri uskonnolliset ryhmät niin muslimit, kristityt kuin juutalaisetkin. Syyt siihen, miksi naisten sukupuolielinten silpomista tapahtuu, vaihtelevat alueittain ja niihin sisältyy sekoitus sosiaalis-kulttuurisia tekijöitä perheissä ja yhteisöissä.
Naisten sukupuolielinten silpomisesta luopumisen edistämiseksi tarvitaan koordinoituja ja järjestelmällisiä strategioita, ja yhteisöjen on keskityttävä ihmisoikeuksiin ja sukupuolten tasa-arvoon. Strategioiden on puututtava myös silpomisen seurauksista kärsivien naisten ja tyttöjen seksuaali- ja lisääntymisterveyden tarpeisiin.
Vuodesta 2008 lähtien UNFPA on yhdessä UNICEFin kanssa johtanut suurinta maailmanlaajuista ohjelma, joka tähtää naisten sukupuolielinten silpomisen poistamiseen. Ohjelma keskittyy tällä hetkellä 17 Afrikan ja Lähi-idän maahan ja tukee myös alueellisia ja globaaleja aloitteita.
Vuonna 2015 naisten sukupuolielinten silpomisen lopettaminen sisällytettiin kestävän kehityksen tavoitteisiin. Tavoite 5 tähtää kaikkien haitallisten käytäntöjen, kuten lapsi- ja pakkoavioliittojen sekä naisten sukupuolielinten silpomisen poistamiseen.
Lopetetaan naisten ja tyttöjen sukupuolielinten silpominen vuoteen 2030 mennessä!