Vuosi 2025 merkitsee 30 vuoden kulumista Srebrenican kansanmurhasta. Yhdistyneiden kansakuntien (YK) julistama kansainvälistä Srebrenican kansanmurhan muistopäivää, vietetään 11. heinäkuuta. Päivänä kunnioitetaan yli 8 000 murhatun ihmisen muistoa, kymmenientuhansien pakkosiirtojen aiheuttamaan inhimillistä kärsimystä sekä Bosnian sodan aikana tuhoutuneita yhteisöjä.
Heinäkuussa 1995, Bosnian sodan loppuvaiheessa, Bosnian serbijoukot valtasivat Srebrenican kaupungin, joka oli Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselman 819 nojalla julistettu ”turva-alueeksi.” Hollantilaisten rauhanturvaajien läsnäolosta huolimatta kaupunki miehitettiin. Seuraavien päivien aikana tuhansia bosnialaisia miehiä ja poikia erotettiin perheistään, teloitettiin ja haudattiin joukkohautoihin.
Samaan aikaan noin 25 000 naista, lasta ja iäkästä henkilöä karkotettiin väkivaltaisesti alueelta. Srebrenicasta tuli paitsi inhimillisen tragedian näyttämö myös pysyvän trauman ja kansainvälisen epäonnistumisen symboli. Tapahtumat on sittemmin tunnustettu kansanmurhaksi sekä Kansainvälisessä tuomioistuimessa (ICJ) että entisen Jugoslavian sotarikostuomioistuimessa (ICTY).
Muisto ei katoa
Srebrenican selviytyjät kantavat mukanaan haavoja, joita aika ei voi parantaa. Munira Subašić, Srebrenican ja Žepan äitien yhdistyksen puheenjohtaja, menetti traagisesti poikansa ja 21 perheenjäsentään. Puhuessaan YK:n yleiskokouksen erityistilaisuudessa hän sanoi: “Kun äidiltä viedään lapsi, viedään osa häntä itseään.” Puhuessaan hän vetosi maailman johtajiin muistuttamalla, ettei maailmalla ole varaa unohtaa. Hän korosti, kuinka tärkeää on vaatia oikeutta, totuuden tunnistamista, muistamista ja ennaltaehkäisyä.
Myös seuraavat sukupolvet kantavat menneisyyden taakkaa. Mirela Osmanović, joka syntyi kansanmurhan jälkeen, menetti kaksi veljeään, joiden jäännökset löydettiin vain osittain. “Vanhempani kielsivät itseltään kaiken ilon,” hän kertoi. “Ikään kuin jokainen hymy olisi petos, ikään kuin onnellisuus merkitsisi unohtamista.”
Unohtamisen vaarat
YK:n viranomaiset ovat toistuvasti ilmaisseet huolensa kansanmurhan kieltämisestä sekä sotarikoksiin syyllistyneiden henkilöiden ihannoimisesta. Heidän mukaansa menneisyyden tapahtumista on opittava, jotta samanlaiset tragediat eivät toistuisi. YK:n pääsihteeri António Guterres on muistuttanut, että samat vaaralliset ideologiat, viha, jakolinjat ja epäinhimillistäminen, jotka johtivat Srebrenican kansanmurhaan, ovat jälleen nousussa eri puolilla maailmaa.
Hän kehotti kansainvälistä yhteisöä vastustamaan kieltämistä, eripuraa ja vihan lietsontaa. Guterres korotti, että muistaminen ja koulutus ovat keskeisiä välineitä historian toistumisen ehkäisemiseksi. “Vain tunnustamalla kaikkien uhrien kärsimykset voimme rakentaa keskinäistä ymmärrystä, luottamusta ja kestävää rauhaa,” hän totesi.
Yhteinen sitoumus
Toukokuussa 2024 YK:n yleiskokous hyväksyi päätöslauselman, jolla 11. heinäkuuta nimettiin virallisesti kansainväliseksi Srebrenican kansanmurhan muistopäiväksi. Päätöslauselma tuomitsee kansanmurhan kieltämisen ja vääristelyn sekä kehottaa jäsenvaltioita vaalimaan historiallista totuutta erityisesti koulutuksen ja muistamisen keinoin.
Mirela Osmanović pohti muistamisen jatkuvaa taakkaa ja esitti kysymyksen, joka haastaa koko maailman: ”Meille annettiin sanoja, päätöslauselmia, juhlallisia lupauksia ’ei koskaan enää’… Ja silti, 30 vuotta myöhemmin, kysymme yhä: mitä ’ei koskaan enää’ oikeasti tarkoittaa?”
Kolmenkymmenen vuoden jälkeen Srebrenica on yhä sekä surun että varoituksen symboli. Selviytyjille tuska on edelleen läsnä. Maailmalle se on kehotus toimia, puolustaa totuutta, vastustaa kiistämistä ja suojella ihmisarvoa. Vain oikeudenmukaisuuden, koulutuksen ja muistamisen kautta voimme varmistaa, ettei Srebrenican kaltaista kauhua koskaan enää tapahtuisi.