Maailmassa asuu yli 476 miljoonaa alkuperäiskansoihin kuuluvaa ihmistä. Maailman alkuperäiskansojen kansainvälisenä päivänä 9. elokuuta meidän on vaadittava heidän kulttuurinsa sisällyttämistä, mukaanottamista ja hyväksymistä. Alkuperäiskansat on huomioitava perustuslaissa, mikä tuo sosiaalista ja taloudellista hyötyä kaikille ihmisille.
Kansainvälinen maailman alkuperäiskansojen päivä korostaa alkuperäiskansojen kulttuuria ja heidän yhteisöjensä monimuotoisuutta. Heitä on 6,2 % maailman väestöstä, ja heidän yhteisönsä koostuvat ainutlaatuisista kulttuureista, perinteistä, kielistä ja tietojärjestelmistä.
Päivä otettiin käyttöön vuonna 1994 maailman alkuperäiskansojen työryhmän ensimmäisessä kokouksessa. Ryhmän toiminta on osa YK:n kansainvälistä ihmisoikeustyötä.
Alkuperäiskansoille ei ole virallista tai kansainvälistä määritelmää. Tyypillisiin piirteisiin kuuluvat syrjäytyminen muusta yhteiskunnasta, asuminen tietyssä maantieteellisellä alueella kauan ennen nykyisten valtioiden rajojen muodostamista, luonnonläheinen kulttuuri ja yhteisöjen eroavuus valtaväestöstä.
Saamelaiset
Pohjois-Euroopan alkuperäiskansaa ovat saamelaiset. Noin 80 000 saamelaista asuu Norjassa, Ruotsissa, Suomessa ja Venäjällä. Saamelaiskulttuuri on noussut julkisuuteen viime vuosina, mutta nykyään kyse on paljon muustakin kuin värikkäistä vaatteista ja poronhoidosta. Nykypäivänä saamelainen perintö omaksuu myös räppimusiikin, arkkitehtuurin, nykytaiteen ja innovatiivisen muotoilun.
Vuodesta 1989 lähtien saamelaispoliitikot ovat pyrkineet varmistamaan, että saamelaisten kieli, kulttuuri ja sosiaalinen elämä turvataan. He myös pyrkivät varmistamaan, että heidän kulttuuriaan kehitetään lähes 200 vuotta kestäneen syrjintäpolitiikan jälkeen.
Koronan vaikutus
Koronakriisi uhkaa erityisesti alkuperäiskansoja, sillä he todennäköisemmin elävät äärimmäisessä köyhyydessä. Heistä yli 86 % työskentelee ilman sosiaaliturvaa.
Monilla ei myöskään ole heille sopivaa terveydenhuoltoa tai tietoa COVID-19:sta. Pandemia täten uhkaa alkuperäiskansojen selviytymistä. Erityisesti alkuperäiskansojen naiset kärsivät kaiken lisäksi myös väkivallan ja seksuaalisen häirinnän lisääntymisestä.
Uuden sopimuksen tarve
Elokuun 9. päivänä meidän on vaadittava alkuperäiskansojen sisällyttämistä, mukaanottamista ja hyväksymistä. Heidät on otettava huomioon järjestelmässä, josta on sosiaalista ja taloudellista hyötyä kaikille.
Vuoden 2021 teema on ”Älä jätä ketään taaksesi: alkuperäiskansat ja tarve uudelle sopimukselle”. Mutta mitä tämä tarkoittaa?
Sosiaalinen sopimus on kirjoittamaton sopimus, jonka yhteiskunnat tekevät sosiaalisten ja taloudellisten etujen saavuttamiseksi. Monissa maissa alkuperäiskansoja ajettiin pois heidän omilta mailtaan, heidän kulttuuriaan ja kieltänsä väheksyttiin ja heidän kansansa syrjäytettiin poliittisesta ja taloudellisesta toiminnasta.
Täten alkuperäiskansoja ei koskaan sisällytetty sosiaaliseen sopimukseen, vaan sosiaalinen sopimus tehtiin hallitsevan väestön keskuudessa.
Vaikka alkuperäiskansojen kohtaamaan eriarvoisuuteen on olemassa kansainvälisiä ratkaisuja, kaikki maat eivät ole kuitenkaan lähteneet mukaan varmistaakseen, ettei kukaan jää jälkeen.
Uuden sosiaalisen sopimuksen luominen ja uudelleenmuotoilu on osoitus yhteistyöstä, ja sitä tarvitaan yhteishyvän vuoksi.
Uuden sosiaalisen sopimuksen on perustuttava kaikkien osallistumiseen ja yhteistyöhön. Tämä voisi edistää tasavertaisia mahdollisuuksia ja toisten ihmisten kunnioitusta, oikeuksia, ihmisarvoa ja vapauksia. Alkuperäiskansojen oikeus osallistua päätöksentekoon on olennainen asia, mikäli alkuperäiskansojen ja valtioiden välinen sovinto halutaan saavuttaa.
Lue lisää täältä.