Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusvaltuutettu (OHCHR) Volker Türk kritisoi Yhdysvaltojen sotilaallista interventiota Venezuelassa useissa maailmanlaajuisissa tiedotusvälineissä julkaistussa mielipidekirjoituksessa. Hän kritisoi voimakkaasti ihmisoikeuksien käyttöä hyökkäyksen perusteluna, sillä hyökkäyksellä on muut syyt. Artikkeli on seuraava:
Yhdysvaltojen sotilaallinen operaatio Venezuelassa murentaa kansainvälisen oikeuden perusperiaatetta, josta sovittiin kahden maailmansodan ja holokaustin kauhujen jälkeen: valtiot eivät saa käyttää voimaa alueellisten vaatimustensa tai poliittisten tavoitteidensa ajamiseen.
Olen syvästi järkyttynyt näistä tapahtumista – ja joistakin näkemistäni reaktioista. On syntymässä narratiivi, jolla pyritään oikeuttamaan Yhdysvaltojen sotilaallinen interventio vastauksena Maduron hallinnon pöyristyttävään ihmisoikeustilanteeseen.
Toimistoni on pitkään tuominnut Venezuelan viranomaisten vakavat ihmisoikeusloukkaukset. Olemme raportoineet, seuranneet ja varoittaneet Venezuelan sisäisestä tilanteesta – viimeksi juuri ennen joulua. Olemme johdonmukaisesti vaatineet loppua epäoikeudenmukaisille oikeudenkäynneille, mielivaltaisille pidätyksille, pakkokatoamisille, poliittisten vastustajien vainolle sekä sanan- ja kokoontumisvapauden laajoille rajoituksille. Olemme vaatineet riippumattomia tutkimuksia ja vastuuvelvollisuutta. Tiimini Venezuelassa on vuosien ajan puhunut ihmisoikeuspuolustajien vapauttamisen puolesta, seurannut oikeudenkäyntejä ja ollut vuorovaikutuksessa niin kansalaisyhteiskunnan ja opposition kuin valtion instituutioidenkin kanssa.
Yksityiskohtaisen seurantamme ja raportointimme tarkoituksena oli herättää toimintaa. Kun valtio loukkaa kansalaistensa ihmisoikeuksia, toimistoni tehtävänä on nostaa hälytys. Kansainvälisen yhteisön tehtävänä on puolestaan käyttää käytettävissään olevia laillisia keinoja ja mekanismeja, jotta valtiot noudattaisivat ihmisoikeusvelvoitteitaan. Näitä keinoja voivat olla diplomaattinen painostus ja investoinnit vastuuvelvollisuuteen. Näitä työkaluja ja mekanismeja ei kuitenkaan hyödynnetty tehokkaasti Venezuelan hallitukseen vaikuttamiseen.
Tämä sotilaallinen interventio – joka on vastoin Venezuelan suvereniteettia ja YK:n peruskirjaa – ei ole voitto ihmisoikeuksille. Päinvastoin, se vahingoittaa kansainvälistä turvallisuusarkkitehtuuria ja tekee jokaisesta maasta turvattomamman. Se lähettää viestin, että vahvat voivat tehdä mitä haluavat, ja se heikentää ainoaa mekanismia, joka meillä on kolmannen maailmansodan estämiseksi: Yhdistyneet kansankunnat. Mikään määrä harhaanjohtamista tai huomion siirtämistä muualle ei muuta näitä tosiasioita.
Oikeudellisten argumenttien lisäksi historia opettaa meille, että vaikka yritykset vaihtaa hallintoa saattavat aluksi herättää helpotusta, ne johtavat usein massiivisiin ihmisoikeusloukkauksiin, vaaralliseen kaaokseen ja pitkittyneisiin väkivaltaisiin konflikteihin.
Venezuelalaisten ihmisoikeudet eivät ole pelinappuloita tai poliittisten pisteiden tavoittelun välineitä. Olen vieraillut Venezuelassa ja puhunut heidän kanssa ja tunnen syvää myötätuntoa heitä kohtaan tällä hetkellä. Ajattelen heitä, jotka odottavat epätoivoisina uutisia läheisistään; perheitä, jotka on erotettu toisistaan; ja kaikkia niitä, joiden pöydät olivat tyhjiä tänä jouluna. Ihmisoikeuksien on oltava keskeisessä asemassa Venezuelan tulevaisuudessa – ne eivät saa olla jälkiajatus, joka jää toissijaiseksi fossiilisten polttoaineiden hyödyntämistä koskevien neuvottelujen rinnalla. Maan tulevaisuudesta on päätettävä sen oma kansa.
Laajemmin tarkasteltuna ihmisoikeuksia ei saa kohdella ideologisena pallopelinä. Meillä ei ole varaa siihen, että oikeuksiamme välineellistetään: että niihin vedotaan silloin, kun se on sopivaa, ja ne lytätään silloin, kun ne eivät palvele omia etuja. Pelkään niiden ihmisten puolesta alueella ja ympäri maailmaa, jotka ovat syvästi huolissaan siitä, mitä tämä kansainvälisen oikeuden loukkaus tarkoittaa heidän oman turvallisuutensa kannalta. Kyse ei ole valinnasta kansainvälisen oikeuden vastaisen yksipuolisen intervention tai vuosien ihmisoikeusloukkausten huomiotta jättämisen välillä. Tarvitsemme enemmän sitoutumista ihmisoikeuslainsäädäntöön kaikkialla maailmassa, emme vähemmän.
Venezuelalainen yhteiskunta tarvitsee parantumista. Se tarvitsee oikeutta voittaakseen polarisaation ja korjatakseen sosiaalisen ja taloudellisen rakenteensa. Se ei tarvitse militarisointia, väkivaltaa tai lisää epävarmuutta ja epävakautta.
Ennen kaikkea Venezuela tarvitsee kansainvälistä yhteisöä, joka lopettaa pelkän sanahelinän ihmisoikeuksista ja nousee puolustamaan YK:n peruskirjaa ja kansainvälistä oikeutta. Vaihtoehdolla on hirvittävät seuraukset koko maailmalle.