Puoli vuosisataa sitten islantilainen partiolainen Svana Friðriksdóttir sai kunniakkaan Nansen-palkinnon. Hän oli osallistunut viiden miljoonan dollarin keräykseen afrikkalaisia pakolaisia auttaakseen. Vuonna 1971 Nansen-palkinto oli ehkä maailman arvostetuin humanitaarinen palkinto heti Nobelin palkinnon jälkeen.
Ensimmäinen Nansenilla palkittu oli entisen USA:n presidentti Franklin D. Rooseveltin vaimo Eleanor Roosevelt. Roosevelt vuonna 1954 ansaitsi palkinnon ihmisoikeus- ja humanitaarityönsä vuoksi. Siitä seuraavina vuosina palkinnon saivat usein eurooppalaiset kuninkaalliset, akateemikot ja aktivistit.
Partiolainen, opiskelija ja kamaripiika
Svana Friðriksdóttir ei kuitenkaan ollut kuninkaallinen, joka oli syntynyt hopealusikka suussaan. Hän kasvoi isovanhempiensa kanssa. Svana opiskeli opettajien yliopistossa, sekä työskenteli illat ja viikonloput hotellin kamaripiikana.
Svana oli myös onnistunut ottamaan osaa partioon. Hän yhdessä muiden partiotyttöjen kanssa huomasi, että pohjoismaalaisia etsittiin keräämään rahaa afrikkalaisia pakolaisia varten.
Vuonna 1971 Nigerian verinen Biafra-sisällissota oli juuri päättynyt. Tuolloin ensimmäistä kertaa länsimaalaisessa mediassa näytettiin kuvia nälkäänkevistä afrikkalaisista ´biafra-vatsoineen´. Samoihin aikoihin entinen Beatles-yhtyeen jäsen George Harrison kampanjoi bangladeshiläisten pakolaisten puolesta.
”Minusta vapaaehtoiset tuolloin kolkuttelivat varmaan kaikilla maan ovilla.”, Svana Friðriksdóttir muistelee. Hänen partioryhmänsä Kópavogurin kylässä ei ollut tähän poikkeus. Monet humanitaariset järjestöt, kuten Punainen risti, myös ottivat osaa.
“Omistauduin tälle asialle. Monet meistä partiolaistytöistä olimme hyvinkin aktiivisia keräämään varoja ympäri maata.”
Kaukainen pakolaisongelma
Pohjoismaiden kampanja oli menestys. Päätettiin, että jokainen Pohjoismaa nimeäisi viisi ehdokasta Nansen-palkintoa varten. Ei ole varmaa, miksi juuri Friðriksdóttir valittiin Pohjoismaiden edustajaksi. ”Minusta se oli hieman outoa, koska en mielestäni tehnyt sen enempää kuin muutkaan.”, Friðriksdóttir pohtii.
Islantilaisten apu ei kuitenkaan jäänyt huomiotta. YK:n pakolaisjärjestön (UNHCR) johtaja tulloin sanoi, että islantilaiset olivat olleet erityisen anteliaita. Keskimäärin islannissa oltiin lahjoitettu 40 ISK (0,27 €) per henkilö. ”Tämä on myös erikoista, ajatellen kuinka kaukana Islanti on Afrikasta ja Aasiasta. Pakolaiskriisi tuolloin keskittyi kaukaisiin maihin.”
Svana Friðriksdóttir sai palkinnon Sveitsin Genevassa 4. lokakuuta 1971.
”Svana Friðriksdóttir edustaa kaikkia vapaaehtoisia, jotka osallistuivat varojen keruuseen. Tällä yrityksellä he olisivat voineet vierailla jokaisessa pohjoismaalaisessa kodissa”, Aga Khan YK:n pakolaisjärjestöstä sanoi.
”Heidän olisi pitänyt olla paikallani”
”Otin palkinnon vastaan mielelläni kaikkien Pohjoismaiden vapaaehtoisten puolesta. Heidän olisi kuitenkin pitänyt olla paikallani. Olen varma, että olemme samaa mieltä siitä, että tekomme takana seisoi halu auttaa niitä, joilla on vähemmän. Halusimme osallistua paremman maailman rakentamiseen.”
Paikallisuutisissa Islannissa Svanasta puhuttiin partiolaistyttönä, opsikelijana ja piikana. Jostain syystä piian titteli kuitenkin unohdettiin Genevan tilaisuudessa.
Loppuen lopuksi kävi kuitenkin niin, että partiolaistyttö onnistui saamaan palkinnon kuninkaallisten sijaan Genevan Palais des Nationsissa. Tyttö ei omistanut pitkää mekkoa, vaan asu oli hänelle tilaisuutta varten tehty.
”Kaikki olivat hyvin kannustavia Genevassa.”, Friðriksdóttir kommentoi.
Heti yliopistosta valmistuttuaan Svana muutti USA:han, missä hänen miehensä Jóhann P. Malmquist suoritti tohtorin tutkinnon tietojenkäsittelytieteissä. Svana myöhemmin opiskeli taiteita ja arkitehtuuria, sekä palasi opettajan työhön uudelleen Islannissa. Eläkeaika on jo lähellä, sillä hän täyttää 70-vuotta 31. joulukuuta.
Kun vuonna 2011 40 vuotta palkinnon vastaanottamisesta tuli täyteen, Svana tarjosi drinkit ja välipaloja kollegoilleen juhlistaakseen. ”En juuri muuten puhu siitä koskaan.”
Hänen kolme lastansa tietenkin tiesivät palkinnosta, sillä heillä oli myös tapana leikkiä äidille annetulla mitalilla. Svana pitää mahdollisena, että hän tulee kertomaan tarinan myös joskus lapsenlapsilleen, kun 50. vuosipäivä koittaa.
Friðriksdóttir myöntää, ettei ole muutoin paljon osallistunut humanitaariseen ja vapaaehtoistyöhön. ”Ehkä minulla on hieman huono omatuntokin tästä.”
Prinsessojen ja presidenttien keskuudessa
Nansen-palkinto on nimetty tutkimusretkeilijä Fridtjof Nansenin mukaan. Nansen oli YK:ta edeltävän pakolaisjärjestön johdossa. Monet tunnetut ihmiset ja yhdistykset, kuten Edward Kennedy ja Luciano Pavarotti, on nimetty Friðriksdóttirin jälkeen.
Viimeisin palkinnon saaja on kolumbialainen Mayerlín Vergara Pérez, joka on työskennellyt venezuelalaisten pakolaisten parissa.
Friðriksdóttir on kuitenkin ainut piikana työskennellyt partiotyttö, joka sai Nansen-palkinnon.
Lisää humanitäärisistä palkinnoista voi lukea täältä.