COP27. Ilmastonmuutos. Muovit. Yleinen ajatus muovisaasteista on muovipullot tukahduttamassa merieläimiä tai pulloja, jotka roskaavat maisemaa.
Todellisuudessa muovisaasteet ulottuvat näistä pidemmälle. Kaikki alkaa jo siitä, miten muovia valmistetaan. Muoviteollisuus on itseasiassa maailman nopeimmin kasvava kasvihuonekaasupäästöjen lähde teollisuudessa. YK:n ympäristöohjelma (UNEP) arvioi, että muovin tuotannosta, käytöstä ja hävittämisestä aiheutuneet kasvihuonekaasupäästöt voivat olla jopa 19 prosenttia koko maailman hiilidioksidipäästöistä vuoteen 2040 mennessä.
Mistä muovit tehdään?
Muovi ei ole yksi yhtenäinen materiaali – se on pikemminkin joukko erilaisia materiaaleja, joilla on erilaiset koostumukset ja ominaisuudet. Itseasiassa on olemassa tuhansia erilaisia muovilajikkeita. Noin 99 prosenttia nykyään käytetyistä muoveista on peräisin fossiilisista polttoaineista, kuten öljystä, kaasusta tai hiilestä. Muovin tuotanto on näin kiinteästi sidoksissa fossiilisten polttoaineiden toimitusketjuun. Valitettavasti myös monet fossiilisten polttoaineiden yritykset omistavat muovin tuotantoinfrastruktuuria, käyttävät niitä tai investoivat siihen.
Muovimateriaaleja voidaan valmistaa myös uusiutuvista lähteistä, kuten puukuidusta tai levästä. Tällä hetkellä kuitenkin tällainen teollisuus edustaa vain pientä osaa maailmanlaajuisesta muovintuotannosta.
Kuinka paljon muovia tuotetaan?
Nykyään valmistamme noin 438 miljoonaa tonnia uutta muovia vuosittain. Ilman hidastamista, tämän määrän ennustetaan nousevan 34 miljardiin tonniin vuoteen 2050 mennessä.
Tuotamme vuosittain noin 300 miljoonaa tonnia muovijätettä, mikä vastaa suunnilleen koko väestön yhteispainoa YK:n ympäristöohjelman mukaan.
Kuinka paljon kierrätetään?
Kaikesta maailmanlaajuisesti tuotetusta muovijätteestä tutkijat ovat arvioineet, että vain alle 10 prosenttia päätyy kierrätykseen. Noin 79 prosenttia muovijätteestä päätyy kaatopaikalle tai luontoon, ja noin 12 prosenttia siitä poltetaan.
Vaikka – teoriassa – useimmat muovimateriaalit voidaan kierrättää, todellisuus näyttää paikan päällä erilaiselta. Muovijätteen saastumisesta (esimerkiksi etiketeillä tai ruokajäännöksillä) joissakin muoveissa esiintyviin haitallisiin kemiallisiin lisäaineisiin (esimerkiksi polttoaineisiin) taloudellisten kannustimien ja kannattavuuden puutteeseen on olemassa monia käytännön esteitä tehokkaalle kierrätykselle.
Tämän seurauksena suuri osa tämän päivän kierrätyksestä on vain lykkäämistä kaatopaikalle tai jätteenpolttolaitoksiin, ei muovijätteen estämistä.
Muovit aiheuttavat kasvihuonekaasupäästöjä elinkaarensa kaikissa vaiheissa: fossiilisten polttoaineiden louhinnasta ja kuljetuksista energia- sekä päästöintensiivisiin jalostusprosesseihin. Näiden lisäksi myös itse muovijätteen käsittelyssä tai vuodoissa ympäristöön.
Jos muovin tuotanto ja käyttö kasvavat ennustetulla tavalla, vuoteen 2030 mennessä nämä päästöt voivat olla 1,34 gigatonnia vuodessa, mikä vastaa yli 295 uuden 500 megawatin hiilivoimalaitoksen päästöjä.
Yksinkertaisesti sanottuna muovin elinkaaren päästöt uhkaavat kykyämme saavuttaa globaalit ilmastotavoitteet.
Mitä on tehtävissä?
Muovisaasteiden vaikutusten lieventämiseksi meidän olisi poistettava muovisaasteen sen lähteeltä, ei ainoastaan vähennettävä sen käyttöä yksilötasolla, vaan myös sen kokonaistuotantoa.
Muovisaasteiden lopettamiseksi on monia mahdollisuuksia, mukaan lukien kertakäyttöisten muovien tuotannon ja kulutuksen lopettaminen, välttämättömien muovipakkausten käytön vähentäminen ja muovialan sisällyttäminen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteisiin.
YK:n viidennessä ympäristökokouksessa 175 maata sopivat neuvottelujen aloittamisesta oikeudellisesti sitovasta YK:n muovisaastetta koskevasta sopimuksesta, joka kattaisi koko muovin elinkaaren.
Viralliset neuvottelut tästä oikeudellisesta välineestä aloitetaan nyt marraskuussa 2022 ja niiden on määrä päättyä vuonna 2024.