San, viralliselta nimeltään Sa Myer Oo, on Vuoden 2024 pakolainen. Hän saapui perheensä kanssa Suomeen viileänä toukokuisena päivänä vuonna 2007, hänen syntymäpäivänään.
San, hänen vanhempansa ja kolme nuorempaa sisarusta tulivat maahan Thaimaan pakolaisleiriltä, josta YK:n pakolaisjärjestö UNHCR valitsi heidät uudelleensijoitettavaksi Suomeen. Kaikkien muiden tavoin Sanin vanhemmat joutuivat pakenemaan leirille Myanmarista, kun sotilaat hyökkäsivät ja polttivat heidän kotikylänsä. Sanin vanhemmat kuuluvat sorrettuun karenni- vähemmistöön, joten jääminen ei olisi ollut heille turvallista.
– UNHCR:n kautta Suomeen tuleminen vuonna 2007 on muuttanut elämääni ja tulevaisuutta radikaalisti. Parasta, mitä minulle on koskaan tapahtunut, on se, että sain uuden mahdollisuuden ja uuden elämän. Tiedostan olevani hyvin onnekas ja etuoikeutettu, kun pääsin pois sieltä.
San sanoo, ettei muista hirveästi lapsuusajastaan leirillä. Hän kuitenkin kuvailee perheen bambusta ja lehdistä tehtyä kotia, pihalla olleita mangopuita ja isän rakentamaa suurta keinua. Isä teki lapsille myös mudasta leikkieläimiä, ja perhe kasvatti kaloja sekä kotieläimiä. Hän muistaa, kuinka kaikki neljä sisarusta usein istuivat keinussa ja kiipeilivät puissa yhdessä. Leikkien lomassa San kuitenkin joutui vanhimpana lapsena ottamaan paljon vastuuta ja oli usein äitinsä apuna arjessa.
– Joskus mietin, missä olisin, mitä tekisin, tai olisinko edes elossa, jos en olisi koskaan päässyt pois sieltä. YK tekee tärkeää työtä, ja toivon, että se jatkaa toimintaansa paremman ja oikeudenmukaisemman maailman puolesta, sillä jokainen ihminen on arvokas.
Miltä tuntui kun sait tietää että olet Vuoden pakolainen 2024? Mitä titteli tarkoittaa sinulle?
– Se oli minulle iso yllätys, sillä en osannut odottaa sitä. Tiedän paljon maahanmuuttajia, jotka ovat ahkeria, haluavat sopeutua uuteen kotimaahansa ja kantavat kortensa kekoon.
Tittelin avulla San toivoo pääsevänsä kertomaan tarinoita ja edustamaan heitä, jotka ovat näkymättömiä. Pakolaisena ja muukalaisena hän tietää mistä puhuu, kun puhuu ihmisistä, jotka ovat näkymättömiä ja joilla ei ole ääntä.
– Vasta Suomeen muutettuani tajusin, mitä minulta ja miljoonilta muilta on viety: ihmisarvo ja arvokkuus. Tällä hetkellä Myanmar on sotatilassa, ja Kiinan tukema sotilasjuntta kiduttaa, tappaa viattomia ihmisiä ja puolustuskyvyttömiä lapsia.
Tällä hetkellä San asuu Vaasassa ja opiskelee sosionomiksi kolmatta vuotta, ja tarkoituksena on valmistua jouluna. Taustani takia hän on myös todella kiinnostunut kansainvälisyydestä, ja toivoisi pääsevänsä jossain vaiheessa opiskelemaan kansainvälisiä suhteita. Haaveena on myös päästä kertomaan ihmisten tarinoita, sillä Sanin mielestä ihmisten tarinat ja elämä ovat todella kiehtovia.
– Me maailman kansalaisina teemme myös rauhantyötä ja tuemme demokratiaa, kun otamme vastaan pakolaisia, nostamme kokonaisen kansan ylös, jotka ovat kokeneet vainoa ja sortoa kymmeniä vuosia, ja tarjoamme heille turvapaikan ja koulutuksen; he voivat jossain vaiheessa lähteä maailmalle viemään suomalaisia ja eurooppalaisia arvoja eli edistämään demokratiaa ja rauhaa.
– Se on meidän kaikkien tavoite, että maailmassa olisi rauha, sodan ja väkivallan sijasta asiat selvittäisiin diplomatian avulla.