Lähes kahdeksankymmentä vuotta sitten Tanskan juutalaiset pelastettiin natsien miehityshallinnolta. Tammikuun 27. päivä on kansainvälinen holokaustin muistopäivä.
Päivä tarjoaa tilaisuuden muistaa historiallisia tapahtumia Tanskan juutalaisten pelastamisesta, jotka tapahtuivat Tanskassa ja Ruotsissa dramaattisina päivinä toisen maailmansodan aikana.
Tapahtumat, jotka voidaan nähdä osoituksena arvoista taistelua rasismia, sortoa ja väkivaltaa vastaan. Arvoista, joiden varaan YK myös rakennettiin vuonna 1945, sodan viimeisinä kuukausina.
- Lue täältä lisää YK:n päämääristä alkaen v. 1945.
Lokakuun 1. ja 2. päivän välisenä yönä 1943 Tanskaa miehittänyt natsihallinto päätti toteuttaa maassa juutalaisten tuhoamisen (saks. Endlösung der Judenfrage).
Nationalmuseet – Tanskan kansallismuseo/Wikimedia Commons
Karkotukset Tanskasta Theresienstadtin gettoon silloisen natsien miehittämän Tšekkoslovakiassa, josta heidät lähetettäisiin Auschwitzin tuhoamisleirille, eivät kuitenkaan sujuneet Hitlerin odotusten mukaisesti. Tuhansien tanskalaisten avun ansiosta 95 prosenttia Tanskan juutalaisista pääsi pakenemaan turvaan Ruotsiin.
Siitä lähtien, kun Saksan hyökkäys Tanskaan alkoi 9. huhtikuuta 1940, Tanskan hallitus oli harjoittanut epävakaata yhteistyöpolitiikkaa miehitysjoukkojen kanssa. Kehityspolitiikka päättyi äkillisesti elokuussa 1943, jota seurasi Saksan sotatila, joka astui voimaan useista syistä. Yksi syy oli sodan kansainväliset tapahtumat – eikä vähiten se, että liittoutuneet olivat edellisessä kuussa syrjäyttäneet natsi-Saksan liittolaisen Italian diktaattorin, Mussolinin, vallasta. Toinen keskeinen tekijä oli useat tappiot itärintamalla Neuvostoliittoa vastaan.
Kolmas syy oli se, että Tanskan väestö ymmärsi nämä tapahtumat merkkinä siitä, että natsi-Saksa oli häviämässä sodan, minkä vuoksi sabotaasitoiminta ja yleinen uhmakkuus lisääntyivät. Tanskan hallitus, joka kieltäytyi noudattamasta natsien ankaria vaatimuksia, erosi, ja valtakunnan valtuutettu Werner Best otti ohjat käsiinsä.
Tanskan juutalaisten pelastaminen – Taustaa, Miten?
Tämän jälkeen Tanskan juutalaisten karkotussuunnitelmat käynnistettiin, mutta vasta sen jälkeen, kun Werner Best oli antanut vihjeen saksalaiselle Georg F. Duckwitzille, joka puolestaan antoi vihjeen tanskalaiselle sosiaalidemokraatille Hans Hedtoftille.
Lopulta Hedtoft välitti tiedon juutalaisyhteisölle ja varoitti heitä mitä oli tapahtumassa. Tästä syystä monia juutalaisia varoitettiin etukäteen ja heillä oli mahdollisuus valmistautua pakoon.
Tanskalaiset piilottelivat juutalaisia maanmiehiään, kunnes nämä pääsivät matkalle Øresundin/Öresundin salmen yli puolueettoman Ruotsin turvaan, pääasiassa kalastajien ja heidän veneidensä avulla.
Sekä kansainvälisissä että kansallisissa tiedotusvälineissä tarina on kerrottu esimerkkinä tanskalaisten ainutlaatuisesta halukkuudesta pelastaa maansa juutalaiset, jota ei nähty muissa Euroopan maissa.
Historioitsijat ovat kuitenkin eri mieltä siitä, miten tapahtumat pitäisi ymmärtää. Esimerkiksi monille kalastajille maksettiin huomattavia rahasummia juutalaisten kuljettamisesta salmen yli. Joidenkin historioitsijoiden mielestä tämä antaa vähemmän sankarillisen ja uhrautuvan kuvan juutalaisten pelastamisesta. Toiset taas muistuttavat, että kyseessä oli hyvin vaarallinen yritys ja että oli kohtuullista, että kalastajat halusivat jonkinlaisen taloudellisen korvauksen henkensä vaarantamisesta aikana, jolloin Tanska ei ollut nykypäivän rikas maa.
Loppujen lopuksi fakta kuitenkin on se, että 7 000 tanskalaista juutalaista, noin 95 prosenttia Tanskan juutalaisista, pelastui Tanskan juutalaisten pelastuksen aikana.
Kyseisen ajanjakson tapahtumat osoittavat näin ollen esimerkillistä uhmakkuutta natsien murhaavaan ja kansanmurhamaiseen rotuideologiaan, uskonnolliseen syrjintään ja laittomiin sotilaallisiin miehityksiin Saksan 12 vuoden natsihallinnon – erityisesti holokaustin – aikana.
Taistelu rotusyrjintää ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan on inspiroiva teko, jota YK edistää kaikkialla maailmassa. Sen perustamisesta vuonna 1945 aina tähän päivään asti.
- Lue täältä lisää mitä on sosiaalinen oikeudenmukaisuus.
Kansainvälinen muistopäivä – 27. tammikuuta
Kansainvälisen holokaustin muistopäivän, (suom. Vainojen uhrien muistopäivä) tavoitteena on muistaa kuutta miljoonaa holokaustin juutalaista uhria sekä levittää tietoisuutta tapahtumista koulutusohjelmien avulla, jotta ne eivät toistuisi koskaan. YK:n yleiskokous on nimennyt tammikuun 27. päivän Kansainväliseksi holokaustin muistopäiväksi 1. marraskuuta 2005.
YK:n pääsihteeri, António Guterres, sanoi kansainvälisenä päivänä pitämässään puheessaan, että natsit pystyivät toimimaan juutalaisia vastaan vain siksi, että ”niin harvat puolustivat juutalaisia ja niin monet katsoivat tapahtumia sivusta”.
”Holokaustia muistamalla tunnustamme vapauteen, ihmisarvoon ja ihmisyyteen kohdistuvat uhat – myös omana aikanamme.”
”Nykyään – kasvavan taloudellisen tyytymättömyyden ja poliittisen epävakauden, valkoista ylivaltaa ajavan terrorismin sekä lisääntyvän vihan ja uskonnollisen kiihkoilun edessä – meidän on oltava suorapuheisempia kuin koskaan. Emme saa koskaan unohtaa – emmekä antaa muiden unohtaa, vääristellä tai kieltää holokaustia”, Guterres sanoi.