A-Ö Verkkosivun hakemisto

Valaita suojelemalla suojelemme planeettaa

Valaat ovat maailman suurimpia ja älykkäimpiä otuksia valtamerissämme. Nyt meribiologit ovat huomanneet, että valaat myös sitovat hiilidioksidia ilmakehästä. Tämä hiilidioksidin sitominen on Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) mukaan arvoltaan noin biljoona dollaria. 

Vuosituhansien ajan ihminen on metsästänyt ja tappanut valaita niiden lihan, öljyn ja luiden vuoksi. Aikaisimmat todisteet kaupallisesta valaanpyynnistä johtavat 1000-luvulle, jonka jälkeen miljoonia valaita on tapettu. Asiantuntijat uskovatkin, että valaskannat ovat vähentyneet 66-90%.

“Valaiden kyky sitoa hiilidioksidia on hämmästyttävää. Konservatiivinen arviomme on keskittynyt suurvalaaseen ja sen toimintaan. Tällä hetkellä arviomme on enemmän kuin 2 miljoonaa dollaria valaalta, ja helposti yli biljoona dollaria suurvalaat yhteen laskettuna”, IMF:n raportti kertoo.

Valaat sitovat hiilidioksidia kehoihinsa pitkän elämänsä aikana. Jotkut elävät jopa 200 vuotta. Kun ne kuolevat, ne vajoavat meren pohjaan ja vievät hiilidioksidin mennessään. Tutkimusten mukaan jokainen valasyksilö sitoo keskimäärin noin 33 tonnia hiilidioksidia. Yksi puu puolestaan samana aikana pystyy sitomaan noin 3 prosenttia siitä, mitä valas pystyy.

Valas
Kuva: Cameron Armstrong/Unsplash

Vuoden 2010 tutkimuksessa huomattiin, että ennen kaupallista valaanpyytiä valaskannat todennäköisesti sitoivat 190 000-1,9 miljoonaa tonnia hiilidioksidia. Kaupallisesssa pyynnissä ruhot eivät kuitenkaan enää uponneet merenpohjaan, vaan ne prosessoitiin. Prosessointi aiheutti hiilidioksidin päätymisen ilmakehään.

Andrew Pershing on tutkimuksen kehittäjä, ja hän toimii meritieteilijänä Mainen yliopistossa. Pershing arvioi, että 1900-luvun kaupallinen valaanpyynti on lisännyt hiilidioksidia ilmakehään noin 70 miljoonalla tonnilla: ”Se on paljon, mutta USA:n 15 miljoonaa autoa saavat saman aikaan vuodessa. USA:ssa on tällä hetkellä jopa 236 miljoonaa autoa”.

Valaat ovat arvokkaita sekä kuolleina, että elävinä. Suureläinten eritteet ovat yllättävän merkittäviä ilmastolle.

Valaat syövät merenpohjassa, mutta nousevat pintaan hengittämään ja erittämään. Niiden rautapitoinen jätös luo täydelliset kasvuolosuhteet kasviplanktonin kasvulle. Vaikka mikroskooppisen pienet eliöt ovat pienenpieniä, ne valaiden kanssa sitovat noin 40% kaikesta hiilidioksidista. Tämä on noin 4 kertaa enemmän, kuin se määrä, minkä Amazonin sademetsä sitoo.

Vicki Hames toimii johtajana Valaiden ja delfiinien suojelujärjestössä. Hän äskettäin kommentoi BBC:lle valaanpyynnin ongelmiin liittyvistä ongelmista: ”Meidän täytyy ajatella valaanpyyntiä suurena tragediana, mikä on poistanut tärkeän hiilidioksidipumpun valtameristämme. Valailla olisi ollut paljon suurempi mahdollisuus lisätä kasviplanktonin tuotantoa ja siten hiilidioksidin sidontaa.”

“Löydökset IMF:n raportissa selkeästi osoittavat sen, että suurilla ja pienillä otuksilla on mahtava yhteys. On erittäin tärkeää ymmärtää näiden monimutkaiset suhteet sekä luonnon merkitys meidän ihmisten selviytymiselle”, Doreen Robinson YK:n ympäristöohjelmasta kommentoi.

Valas

Valaskannat ovat vain osa siitä, mitä ne ovat joskus olleet. Biologit arvioivat, että vähän yli 1,3 miljoonaa valasta on jäljellä valtamerissämme. Tämä on vain neljäsosa alkuperäismäärästä. Joitakin lajeja, kuten sinivalasta, on vain 3 prosenttia niiden alkuperäismäärästä. Jotta voimme suojella valaita ja niiden kantoja, meidän täytyy vähentää valaisiin kohdistuvia vaaratekijöitä.

Yksi tapa suojella valaita on ottaa osaa YK:n REDD-ohjelmaan, jossa suojellaan metsiä. Metsien hävittäminen on vastuussa noin 17% hiilidioksidipäästöistä, ja osallistumalla ohjelmaan valtiot saavat kannustimia metsiensä suojelemiseen ja hiilidioksiidin sitomiseen.

“Samaan tapaan voimme luoda rahallisia kannustimia sille, että maailman valaskannat elvytetään. Nämä kannustimet voivat olla tukien tai muiden rahallisten korvausten muodossa. Tukien avulla voimme auttaa niitä, jotka näkevät rahallisia menetyksiä valaiden suojeluksen vuoksi. Esimerkiksi kuljetusfirmat voisivat saada korvauksen, jos ne vaihtavat kulkureittejään ja välttävät törmäysriskejä”, raportti mainitsee.

Tutkijat arvioivat, että valaskantojen tuplaaminen kestännee yli 30 vuotta, mikäli tukimekanismeja ei oteta käyttöön: “Yhteiskunnan ja ihmisten selviytyminen ei voi odottaa näin pitkään”.

Valtamerten suojelus on tärkeää. Lue lisää tästä artikkelistamme.

Uusimmat artikkelit

António Guterresin viesti koronaviruksesta