Eeva Furman on vuoden YK:n ystävä – Agenda 2030 toimii kompassina ihmiskunnalle

Vuoden YK:n ystäväksi on valittu professori Eeva Furman. Kunniamaininta pohjaa erityisesti Furmanin merkittävään työhön kestävän kehityksen edistämisen parissa.

Suomen YK-liitto yhdessä YK:n ystävät -verkoston kanssa myöntää kunniamaininnan vuosittain henkilölle, joka on omalla toiminnallaan edistänyt merkittävästi YK:n tunnettuutta Suomessa, Suomen aktiivista roolia YK:ssa tai toiminut YK:n roolin vahvistamiseksi kansainvälisesti. Aiemmin kunniamaininta on myönnetty presidentti Tarja Haloselle, Martti Ahtisaarelle sekä Sauli Niinistölle.

Eeva Furman toimii ympäristöpolitiikkakeskuksen johtajana Suomen ympäristökeskuksessa, hän on Suomen kestävyyspaneelin puheenjohtaja ja hän on yksi 15:sta asiantuntijasta, jotka valittiin laatimaan YK:lle ensimmäinen raportti globaalista kestävän kehityksen nykytilasta.

Raportti valmistui vuonna 2019, ja siinä korostetaan, että kokonaisvaltaista murrosta kestävään suuntaan tarvitaan ruokaketjujen, energiapalveluiden, kaupungistumisen, hyvinvoinnin, talouden ja luonnonjärjestelmien osalta.

Furman kertoo kunnioittavansa Yhdistyneitä Kansakuntia suuresti ja olevansa iloinen siitä, että tänä vuonna kestävä kehitys on YK:n ystävien toimesta asetettu esille.  

”Haluan toimia aktiivisesti YK:n ystävissä”, hän toteaa.

Agenda 2030 toimii kompassina

Furman näkee, että tavoitteet ovat kunnianhimoisia ja niin niiden tuleekin olla. Tärkeintä ovat yhteydet tavoitteiden välillä. Agenda 2030 tavoitteiden väliset kytkennät avaavat tien kestävän kehityksen murrokseen. Agenda 2030 toimii kompassina, joka ohjaa ihmiskuntaa kestävän kehityksen tiellä.

Hän korostaa, että tavoitteiden kokonaisvaltainen saavuttaminen on keskiössä. Yksittäisiä tavoitteita ei siis tule tavoitella irrallaan kokonaisuudesta, koska vaarana on, että onnistuminen tietyllä saralla voi jopa aiheuttaa vahinkoa toisella saralla.

Furman mainitsee, että Agenda 2030 tavoitteissa ei suoranaisesti puhuta väestönkasvusta, mutta se kuitenkin kytkeytyy vahvasti muun muassa koulutukseen, hyvinvointiin, oikeudenmukaisuuteen ja turvallisuuteen. Niillä voidaan hillitä myös ekologista kestävyyttä.

Koronapandemia on paljastanut valuvikoja

Furman kokee, että koronapandemia on aikaansaanut lähentymistä, mutta toisaalta myös vastakkainasettelua. Hän mainitsee ison maailmanpoliittisen kriisin, joka on kytenyt jo pidemmän aikaa.

Pandemian myötä myös taloustilanne on kiristynyt, joten kestävään kehitykseen ei välttämättä ole panostettu samalla tavalla. Toisaalta, pandemia on soittanut, että kestävään kehitykseen ei ole varaa olla panostamatta. Elvytyksen on rakennuttava kestävälle kehitykselle.

”Pandemia on paljastanut valuvikoja, joihin on välttämätöntä tarttua”, Furman sanoo.

Tutkijat näkevät, että maailma nykyään antroposeenissa, jolloin ihmisen toiminta koskettaa kaikkialle.

”Maailmantilanne on hyvin herkkä koronan kaltaisille pandemioille. Tähän liittyvät väestönkasvu, taloudelliset ketjut, tuotannon ja kulutuksen ketjut, ihmisten verkottuneisuus ja ekosysteemien horjuva tilanne”, Furman linjaa.

Pakoon ilmastonmuutoksen seurauksia

On arvioitu, että kymmenen vuoden kuluessa maapallolla elää noin 10-11 miljardia ihmistä. On keskeistä muuttaa ruokajärjestelmiä läpi koko tuotantoketjun. Tähän liittyy myös ruokahävikki.

”Toisaalla heitetään ruokaa pois ja toisaalla ruoka tuhoutuu ennen kuin se päätyy lautaselle”, Furman sanoo.

Furman uskoo, että tulemme kohtaamaan ilmastonmuutokseen liittyvän massamuuton.

”Ilmastonmuutos ja luonnon tuhoutuminen ovat juurisyitä. Pakoon ei mennä ilmastoa, vaan ilmaston seurauksia. Maa ei esimerkiksi voi tuottaa ruokaa, on liian kuumaa tai kehittyy konflikteja liittyen veteen ”, hän kertoo.

Murroksen aikaansaaminen vaatii yhteistoimijuutta

Furmanin mukaan murros aikaansaadaan yhteistoiminnalla. Globaali järjestelmä toimii pohjana, mutta myös paikallinen toiminta ja kansalaisaktiivisuus ovat keskiössä. Julkisella sektorilla on merkittävä rooli, mutta myös kansalaisten luovuudella ja siitä kumpuavilla innovaatioilla. Lisäksi tutkimus ja tiede ovat avainasemassa.

Maailma on nyt murroskohdassa.

”Mikäli kestävää kehitystä kohti ei määrätietoisesti kuljeta, on vaarana päätyminen sellaiseen kriittiseen pisteeseen, että paluuta ei enää ole. Tämä voisi johtaa yhteiskunnalliseen romahdukseen. Tilanne on siis todella vakava, mutta siirtyminen kestäville poluille on vielä mahdollinen”, hän toteaa.

Lue lisää:

https://unric.org/fi/ihmisten-aiheuttamien-pandemioiden-aikakausi/

https://unric.org/fi/deadline-2030-kestavan-kehityksen-tavoitteiden-toiminnan-vuosikymmen/

Uusimmat artikkelit

António Guterresin viesti koronaviruksesta