Uusi dokumenttielokuva tuo esille saamelaisten aseman ja kohtelun Suomessa. Saamelaisten sanotaan olevan Euroopan viimeinen alkuperäiskansa, joka asuu Suomessa, Norjassa, Ruotsissa ja Venäjällä.
YK:n päivää rotusyrjinnän poistamiseksi vietetään maaliskuun 21. päivänä. Samana päivänä alkaa viikon mittainen tukikampanja rasismista tai syrjinnästä kärsiville ihmisille. Koronakriisi vaikuttaa erityisesti vähemmistöihin, joista osa kohtaa lisähaasteita mm. lisääntyvän rotuun tai kansallisuuteen perustuvan syrjinnän muodossa.
Päivän teemana korostetaan erityisesti nuorten rasisminvastaisuuden tärkeyttä. Lapset ja nuoret ovat maailmamme tulevaisuus, joilla on mahdollisuus sivistää itseään monin tavoin, kyseenalaistaa vielä olemassa olevia syrjiviä käytäntöjä ja rakenteita, sekä ohjata maailma kehityksessä askeleen eteenpäin.
Syrjintä nykypäivänä
Eräs Pohjoismaiden vähemmistöjen oikeuksien puolesta puhuja on saamelainen elokuvaohjaaja Suvi West. Westin uusi dokumenttielokuva Eatnameamet – Hiljainen taistelumme (2021) käsittelee vielä nykypäivän Suomessa olevia epäkohtia liittyen saamelaisten asemaan ja kohteluun:
”Elokuvani kertoo Suomen valtion harjoittamasta saamelaispolitiikasta ja Suomessa vallitsevista kolonialistisista rakenteista saamelaisia kohtaan. Syrjintä on monitahoista, ja sitä tapahtuu sekä yhteiskunnan, että politiikan tasoilla”.
Ihmiset ovatkin usein tietämättömiä saamelaisten historiasta ja nykytilanteesta, jolloin ongelmat Saamenmaalla jatkuvat vuodesta toiseen:
”Pohjois-Suomesta puhuttaessa nimenomaan voidaan puhua kovasta rasismista. Etelä-Suomessa suhtautuminen on enemmänkin leppoisa tai hyväntahtoinen naureskelu. Mutta monet suomalaiset eivät kuitenkaan tiedä esimerkiksi sitä, että saamelaiset ovat alkuperäiskansa yhtä lailla kuin on olemassa Pohjois-Amerikan alkuperäiskansoja, aboriginaalit tai maorit. Me emme ole Suomen valtion omaisuutta tai leikkikenttä missä vain lomaillaan ja rakennetaan kaivoksia.”
Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous korostaa, että rodun perusteella luodut kuvitelmat toisen rodun paremmuudesta eivät perustu tieteeseen. YK on myös asettanut jäsenmailleen tehtäväksi hävittää kaikki jäljellä olevat syrjivät käytännöt sekä julkisen että yksityisen sektorin aloilla. Kaikki tämä ei kuitenkaan ole aina niin yksinkertaista:
”Suomen valtion edustajat ovat jättäneet saamelaisia koskevissa asioissa kansan täysin huomiotta, sekä kävelleet saamelaisten oikeuksien yli. Sopimuksilla kuten Tenon kalastussopimus tai uudella Metsähallituslailla on suora vaikutus saamelaisten tulevaisuuteen. Suomi on saanut YK:n ihmisoikeuskomitealta langettavan tuomion siitä, että valtio rikkoo saamelaisten ihmisoikeuksia”.
Saamelaisten jatkuva taistelu
Suomen koululaitos on maailman parhaimpia, mutta siinäkin on puutteita. Saamelaisista opetetaan koulussa hyvin vähän, tai ei ollenkaan. Westin mukaan tämä on yksi suuri osa koko ongelmaa, koska ihmiset eivät ole välttämättä koskaan oppineet saamelaisten historiasta ja kulttuurista tarpeeksi:
”Saamelaiset on vuosikausia taistelleet sen eteen, että saataisiin kansalliseen opetussuunnitelmaan ylipäätänsä tietoa saamelaisista. Jostain syystä koululaitos Suomessa ei ole tätä halunnut toteuttaa, ja saamelaiset jätetään aina ulkopuolelle. Myös yliopistojen pitäisi ottaa tämä tosissaan ja alkaa miettimään, miten turvalliset tilat voidaan taata sekä saamelaisille, että myös muille vähemmistöille”.
Saamelaiset ovat jo kauan taistelleet oikeuksiensa puolesta, mutta elämme nyt kriittistä vaihetta siinä mielessä, että tällä hetkellä tehdyt päätökset ja toimet tulevat määrittämään saamelaisten kulttuurin mahdollisen säilymisen. Tilanne on vakava, koska ihmiset esimerkiksi myös Suomessa ovat olleet tietämättömiä saamelaisista ja heidän tilanteestaan jo niin kauan.
”Tuntuu, että nykynuoriso Suomessa on jo menetetty sukupolvi tässä, koska nykyiset nuoret aikuisetkaan eivät ole saaneet missään vaiheessa ajanmukaista tietoa saamelaisista”, West selittää.
Kun tietoa ei ole koulussa saatavilla, niin vanhat ennakkoluulot periytyvät sukupolvelta toiselle, jolloin suhtautuminen saamelaisiin pysyy helpommin samana kuin ennen.
”Uskon, että tässä ei aina ole ihmisillä kyse tahallisesta ilkeydestä tai pahuudesta kumpuavaa, vaan enemmänkin juuri siitä tietämättömyydestä”, West kommentoi.
West antaa esimerkin koululaitoksen riittämättömästä toiminnasta. Oulun yliopistossa tapahtumat johtivat vihapuhekampanjaan saamelaisia vastaan sen jälkeen, kun saamelaisopiskelijat olivat kyseenalaistaneet laitoksen käytännön mainostaa musiikkiopistoa saamelaiskulttuurista kopioidulla rummulla.
”He saivat jopa tappouhkauksia asian vuoksi”, hän lisää.
Ennakkoasenteet esteenä
Vaikka Westin elokuva koskee juuri Suomea, niin nämä samat asiat toistuvat myös muissa maissa, koska saamelaiset ovat yhtenäinen kansa neljän maan sisällä. West tuo esille, että joskus rasismia on vaikea tunnistaa, koska se voi olla syvälle iskostunutta:
”Joskus jokin asia voi olla harmittoman oloista toisten mielestä, mutta jos vähemmistöt törmäävät näihin samoihin ennakkoluuloihin, eksotisointiin ja vähättelyihin kerta toisensa jälkeen, niin se vaikuttaa systemaattiselta”.
Jotta toisen ihmisen vastoinkäymisiä voisi ymmärtää, hänen tarinansa pitäisi ensin malttaa kuunnella kokonaan.
”Ennen kuin tein elokuvan, ja kerroin poliittisesta ja yhteiskunnallisesta tilanteesta, niin epäiltiin, että kyseessä on minun asenneongelmani. Tähän samaan ovat törmänneet muutkin saamelaiset eri aloilta. Toinen ääripää on taas se, että minut yritetään laittaa väkisin kärsivän uhrin tai reppanan asemaan kyselemällä sinnikkäästi minun henkilökohtaisista kokemuksistani, vaikka yritän puhua rakenteellisesta rasismista ja siitä mitä tapahtuu koko kansalle”.
Toisaalta Westin mukaan elokuvan viesti on kuitenkin saanut paljon tukea niiltä ihmisiltä, jotka dokumentin ovat päätyneet katsomaan:
”Se palaute, mitä olemme jo saaneet suomalaisilta, jotka elokuvan ovat katsoneet, on todella mieltä lämmittävää. Se palaute on ollut hyvää, mutta osin myös tosi järkyttynyttä. Jotkut ovat pohtineet, miksi kukaan ei ole kertonut heille tästä aikaisemmin”.
Muutoksen aika
Jotta muutos saadaan aikaan, asia on tuotava mukaan julkiseen keskusteluun. Keskustelu esimerkiksi vähemmistöjen asemasta ei kuitenkaan läheskään aina pysy asiallisena, mikä pahentaa ongelmaa entisestään. Medialla on myös suuri vastuu siinä, miten viesti saamelaisista välitetään yleisölle, ja luodaanko vastakkainasettelua tai kärjistymiä. Joskus toimittajillakaan ei ole ajantasaista ja tarkkaa tietoa saamelaisten tilanteesta, mikä hankaloittaa teeman käsittelyä. Toisaalta jos saamelaiset saavat itse tilaisuuden tuoda esille omia näkökulmiaan, viestiä ei aina oteta mielellään vastaan:
”On esimerkkejä siitä, että jos saamelainen sanoo jotain vaikka mediassa mikä kyseenalaistaa suomalaisten suvereniteetin Saamenmaahan tai saamelaisten kulttuurin ryöstökäytön, niin tämä henkilö tulee saamaan vihapuheryöppyjä.”
Alkuperäiskansat tarvitsevat tukea ja oikeuksia. Syrjinnän on loputtava. YK kutsuukin erityisesti kaikki nuoret mukaan sosiaalisen median kampanjaan, jossa noustaan syrjintää, ennakkoluuloisuutta ja suvaitsemattomuutta vastaan. Ihmiset voivat osallistua postaamalla asian tiimoilta käyttämällä hashtagia #FightRacism. Toinen vaihtoehto on ottaa osaa syrjintään liittyvään keskusteluun netissä olevan UNICEF Voices of Youth- ilmoitustaulun kautta.