Merten vuoksi täytyy ajatella laajemmin

Ihmisen toiminta aiheuttaa äärimmäistä painetta vesiekosysteemeille ympäri maailmaa. YK:n aloittama valtamerten vuosikymmen käynnistettiinkin edistämään valtamerten, merten ja rannikkojen tutkimusta ja suojelemista maailmanlaajuisesti. Uudenlaisia ajattelutapoja tarvitaan, jotta sekä ihmisten että planeetan hyvinvointia voidaan edistää.

Vesiekosysteemeihin liittyvät ongelmat heijastuvat elämän laatuun yleisesti. Valtameristä on tullut yhteiskunnan jätteiden päätepisteitä. Saastuminen myös vaikuttaa negatiivisesti veden mikro-organismeihin. Liikakalastus omalta osaltaan aiheuttaa lajien sukupuuttoa, mikä entisestään pahentaa ekosysteemien ongelmia ja niissä vallitsevaa epätasapainoa.

UNRICin viimeaikainen artikkeli toi esille tämänhetkisen vesiviljelyn negatiivisen vaikutuksen rannikkojen ekosysteemeihin, kuten mangroveihin.

Juhani Pirhonen on tutkinut levänkasvatusta vesiviljelyn jätevettä hyödyntäen. Kuva: Juhani Pirhonen

Yliopistonlehtori Juhani Pirhonen työskentelee Jyväskylän yliopistossa, jossa hän on keskittynyt vesiviljelyn tutkimukseen ja kalabiologiaan.

”Nykymaailmassa kiertotalouden pitäisi olla kaiken lähtökohtana. Valtaosa vesiviljelystä ovat avoimia järjestelmiä, joista ravinteet leviävät ympäristöön. Nämä ravinteet, typpi ja fosfori, aiheuttavat rehevöitymistä. Lietteet myös vaikuttavat meren pohjaeläimiin”, Pirhonen selittää.

Kaikesta huolimatta kala on merkittävä

Timo Halonen keskittyy kalatalouden kehittämiseen Suomen maa- ja metsätalousministeriössä. Kuva: Timo Halonen

proteiinilähde miljoonille ihmisille ympäri maailmaa, erityisesti kehitysmaissa. Maailman väestön kasvaessa kestävyyskysymyksistä tulee yhä tärkeämpiä.

Timo Halonen toimii neuvottelevana virkamiehenä Suomen maa- ja metsätalousministeriön elinkeinokalatalousyksikössä. Työ on johtanut hänet kehittämään kansallista kalataloutta.

”Kestävyyden käsite on laaja. On olemassa sosiaalisia, ekologisia ja taloudellisia näkökulmia. Suomessa keskustelu keskittyy paljon ekologiaan, koska pahoin rehevöitynyt Itämeri korostaa myös vesiviljelyssä ravinnekuormituksen vähentämisen tärkeyttä”, Halonen kertoo.

Uusia konsepteja kohti

Yhdistyneet kansakunnat käynnisti valtamerten vuosikymmenen tänä vuonna. Tarkoituksena on lisätä maailmanlaajuista tutkimusta ja vahvistaa yhteistyötä, jotta ratkaisuja merten ongelmiin pystytään kehittämään.

Vaikka kalankasvatukseen liittyy tällä hetkellä ympäristöhuolia, vesiviljely on edelleen erittäin kiinnostava tapa tuottaa ruokaa.

”Kala on yksi parhaista eläimistä hyödyntämään sille annettua rehua. Jos haluamme tuottaa eläinproteiinia, kalanviljely on yksi tehokkaimmista vaihtoehdoista”, Pirhonen huomauttaa.

YK:n Valtamerten vuosikymmen 2021-2030 edistää merten tutkimusta ja siihen liittyvää kansainvälistä yhteistyötä. Kuva: YK

Yhä enemmän maapallon pinta-alaa raivataan maatalouden käyttöön. Maailman olisi kuitenkin edistettävä maa-alueiden ennallistamista luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi.

”Vesiviljelyn kestävässä kasvussa on paljon potentiaalia, sillä 70% planeetastamme on veden peitossa. Kaiken lisäksi maalla tuotettaessa voimme ottaa huomioon vain kaksi ulottuvuutta. Vesialueilla voimme miettiä kolmiulotteisuuden mahdollisuuksia”, Halonen selittää.

Alkuperäiskansat eri puolilla maailmaa ovat myös osoittaneet, että vesiviljelykäytännöt voivat olla kestäviä. Nämä yhteisöt ovat luoneet symbioottisen suhteen ihmisen ja ympäristön välille, mikä on usein tasapainoinen sekä hyödyllinen molemmille osapuolille.

Innovaatio kaiken keskiössä

Nykyiset yhteiskunnan käytännöt eivät ainoastaan vahingoita meriä, mutta ne eivät myöskään hyödynnä niiden kaikkia mahdollisuuksia.

Asteekit aikoinaan käyttivät Chinampa-tuotantojärjestelmää kasvien kasvattamiseen veden päällä. Chinampassa hyödynnettiin vedessä olevan jätteen ravinteita. Tänä päivänä merilevän tuotantoa osana vesiviljelyä käytetään pääasiassa vain tietyillä Aasian alueilla.

Pirhonen on myös työskennellyt järjestelmien

Asteekkien Chinampa-järjestelmä on esimerkki kestävästä vesiviljelystä, joka edistää luonnon monimuotoisuutta. Kuva: FAO

kanssa, joissa mikrolevää kasvatetaan käyttämällä vesiviljelyn jätevettä. Ajatus monitrofisen ekosysteemin luomisesta on erittäin mielenkiintoinen: ”Olemme myös testanneet mikroleviä suodattavia eläimiä, kuten vesikirppuja ja simpukoita”, tutkija selittää.

Heinäkuussa 2021 YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö (FAO) julkaisi asiakirjan, jossa käsiteltiin meri- ja mikrolevien tuotannon käyttömahdollisuuksia vesiviljelyn yhteydessä.

Kalanviljelyssä on tällä hetkellä ongelmakohtia, mutta sitä kehittämällä voidaan luoda paljon uusia mahdollisuuksia. Kuva: Hanson Lu/Unsplash

”Tällä tapaa voitaisiin hyödyntää ravinteet ja hukkaan menevä rehu. Tätä kutsutaan symbioottiseksi tuotantomalliksi, jossa neutraloidaan tilanne ja samalla saadaan lisää kestävästi tuotettua biomassaa”, Halonen kommentoi.

Hyödyt voivat lisääntyä

Kahden sadon – eli kalan ja levän samanaikainen tuottaminen – on mielenkiintoinen konsepti. Tämänlainen ruuantuotanto voisi myös samalla kehittää luonnon ekosysteemipalveluja, kuten rehevöitymisen poistamista, hiilidioksidin talteenottoa, merten happamoitumisen vähentämistä, elinympäristöjen parantamista ja rannikkojen ekosysteemien suojelemista.

Pirhonen on myös tutkinut kalojen kiertovesiviljelyä, jossa ravinteiden leviäminen luontoon estetään luomalla suljettu ympäristö. Nämä järjestelmät eivät kuitenkaan yleensä takaa levien tai kasvien samanaikaista tuotantoa.

”On olemassa tutkimusta, joka keskittyy denitrifikaatioon kiertovesiviljelyjärjestelmissä. Tässä prosessissa kasvien tai levien tarvitsema nitraatti muutetaan typpikaasuksi, mikä katoaa ilmaan. Minusta tämä tyyli kuitenkin edelleen haaskaa ravinteita. Jos ajatellaan kiertotaloutta, niin tämä tyyli on vähän päinvastainen. Akvaponisessa viljelyssä (eli kasvien hydroponisen viljelyn ja kalanviljelyn yhdistämisessä) tilanne on siinä mielessä ideaali, että kasvit vähentävät veden nitraattipitoisuutta tuottaen hyödynnettävää biomassaa”, Pirhonen miettii.

Levästä voisi valmistaa vaikka mitä, mukaanlukien kosmetiikkaa, lääkkeitä ja ravintolisiä. Kuva: Towfiqu Barbhuiya/Unsplash

Ihmiset voisivat itse syödä tuotettuja leviä tai käyttää niitä eläinten rehuna. Niitä voitaisiin hyödyntää myös muissa tarkoituksissa, kuten elintarvikkeiden lisäaineina, lääkkeinä, lisäravinteina, kosmetiikkana, tekstiileissä, biopakkauksissa ja biopolttoaineena.

”Tämänkaltainen leväntuotanto voisi hyödyntää jo olemassa olevan kalanviljelytuotannon infrastruktuuria. Jos tämä uusi biomassa onnistuisi luomaan uudet markkinat, se saattaisi johtaa tilanteeseen, jossa leväntuotanto voisi

Kalojen ja nilviäisten monipuolinen viljely leväntuotannon yhteydessä on kiinnostavaa. Frank Vessia/Unsplash

poistaa enemmän ravinteita kuin mitä kalantuotannosta syntyy”, Halonen pohtii.

Politiikan merkitys

Tutkimusta ja kehitystä tarvitaan vesiviljelyn kestävän kehityksen varmistamiseksi. Samaan aikaan kannustimilla on suuri merkitys sekä kuluttajien että tuottajien ohjaamisessa. Halosen mielestä on tärkeää uudelleen arvioida nykyinen ympäristösääntely, jotta uusista liiketoimintamalleista tulisi houkuttelevampia.

”Ympäristösäännöstely on Suomessa tällä hetkellä aika kapeakatseista. Vaikka yrityksellä olisi myös kompensoivaa toimintaa jossakin alueella, sitä ei voida ottaa huomioon, jos sen toiminnat eivät tapahdu samassa pisteessä”, virkamies miettii.

Vesiviljelyn kehittäminen voisi hyötyä myös säännöstelystä, jossa tuotannon rajoittamisen sijaan keskityttäisiin päästöjen kontrollointiin: ”Meidän on luotava mahdollisuuksia ja lähetettävä viesti siitä, että tuottajien kannattaa panostaa uusiin ympäristöinnovaatioihin ja kiertotalouden ratkaisujen käyttöönottoon siten, että tuotantoa on mahdollista kasvattaa nykyisten päästöjen puitteissa”, Halonen lisää.

Halonen uskoo myös, että hiili- ja päästöverot voisivat olla mahdollisia ratkaisuja vesiviljelyn kehittämiseen, jos ne toteutetaan järkevästi: ”Ne voisivat toimia, jos ne kattaisivat kaikki ruuantuotannon alat – ei vain kalantuotantoa. Kalastuksella ja kalankasvatuksella on kuitenkin hyvin alhainen hiilijalanjälki verrattuna muuhun eläinproteiinintuotantoon”.

Paljon on tehtävää ennen kuin tämänkaltainen symbioottinen vesiviljelytuotanto saavuttaa tarvittavan kehitystason. Yleisen tietoisuuden runsas lisääminen on kuitenkin ensimmäinen askel kohti kestävää ruuantuotantoa.

Symbioottinen leväntuotanto voisi mullistaa kalanviljelyn täysin. Kuva: Bill Oxford/Unsplash

”On tärkeää lisätä julkista keskustelua symbioottisten vesiviljelytuotantomallien mahdollisuuksista. Se parantaa toiminnan hyväksyttävyyttä, sekä lisää alan ja sijoittajien kiinnostusta uusiin tuotantomahdollisuuksiin. Lisäksi tutkimusta sekä investointiavustuksia tulisi suunnata symbioottisen tuotannon kehittämiseen nykyistä voimakkaammin. Tämänlaisten järjestelmien riskitasoja on tarve myös pienentää erityisesti alkuvaiheessa”, Halonen lisää.

 

Piditkö tästä artikkelista? Kannattaa myös lukea seuraavista aiheista:

Valtamerten vuosikymmen

Aquaponics: Uutta ruuantuotantoa muinaisesta viisaudesta

Uusimmat artikkelit

António Guterresin viesti koronaviruksesta